Paljooon onneaa!!!!

Väsyttää ja jalkoja särkee. Olen kuulemma liian reipas. Pitäisi muistaa myös levähtää. Kaikki ovat osastolla ihastuneita minuun eivätkä halua että lähden (niin potilaat kuin hoitajat). Niinpä päätin etten menekään ensiviikolla muualle vaan olen tällä osastolla ja menen sitten toisessa harjoittelussa tutustumaan muihin paikkoihin.

Kiirettä on ollut tarpeeksi ja vähän ylikin tarpeen. Sen kertoo se että yli kahdeksan tunnin päivän aikana ehdin istua kaksikymmentä minuuttia, jos hyvin käy. Minua ei silti haittaa. Nautin siitä että päivät menee nopeaa ja että minullakin on paljon itsenäistä tekemistä. Verikokeen otto sujuu jo hyvin ja kanyylin laittokin avustettuna.

Olen hyppinyt lääkäreiden mukana tulkkina kun muita ei ole ollut saatavana. Sain niin hoitajilta kun lääkäriltä määräyksen levätä enemmän ja opiskella vähemmän. Olen Espanjassa, joten minun pitäisi kuulemma unohtaa koulu. (Luulen että opettajat on hiukan erimieltä tuosta asiasta.) Lupasin kuitenkin lääkärille lomailevani ensi viikon harjoittelun ohella.

Sain myös tiistaina seurakseni lähihoitajaopiskelijan Suomesta. Olen päättänyt ottaa hänet siipieni suojaan, koska hän ei puhu englantia. Suomessa lähihoitajien työ eroaa täältä, joten minusta on ihan reilua että hän pääsee myös tekemään niitä asioita mitä Suomessakin tulee tekemään. Petien petaus kolmenviikon ajan ei ole mistään kotosin.

Tänään joudun myös sanomasn heipat lempipotilaalleni jota olen jo yli viikon ajan hoitanut. Hänestä ja hänen puolisostaan on tullut minulle ystäviä täällä.

Hoitaminen on todellakin aivan upeaa työtä, josta nautin ja tiedän että olen oikeassa ammatissa. Aina saa oppia uutta ja mikään päivä ei ole samanlainen. Palaute on potilailta välitöntä kiitosta. Minun mielestä pienikin asia mitä teen voi olla potilaalle iso helpotus ja apu.

Enää on yksi yö vieraiden saapumiseen. Tämä puhelimella postaus alkaa käymään sormille, joten todennäköisesti kuulette minusta seuraavan kerran Suomen rajojen sisäpuolella!

P.S. Paaaaljon onnea rakkaalle "siskolle"!!!! <3