Mitä elämä vaatii

Mitä on kärsivällisyys? Minä uskon että se pitää piinaavan tuskan paikallaan sillä hetkellä kun omassa päässä koko maailma romahtaa. Yleensä asiat vaativat osakseen monta palikkaa, jotka sitten yhdessä loksahtavat kohdilleen. Mikään ei tapahdu ilman toista tekijää. Toisin sanoen kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ihminen yleensä tietämättäänkin rakentelee päässään kaikenlaisia mielikuvia tulevasta. Se voi olla tuleva vuosikymmen, vuosi, kuukausi, päivä tai tunti. Mielikuvat ovat kuitenkin usein parin sadan kilometrin päässä todellisuudesta, mikä aikanaan näyttäytyy hyvinkin yllättävänä toteutuessaan.

Kärsivällisyys ei tule syntyessään. Se kasvaa luultavasti koko elämän ajan, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Joku voi sanoa olevansa kärsimätön käsittämättä sen perimmäistä tarkoitusta. Vai kuka meistä ajattelee olevansa kärsivällinen kun ruokaa laittaessa miettii kaikkea muuta kuin itse ruoan laittamista? Kärsivällisyys on joka hetkessä. Aivot prosessoivat koko ajan meidän puolesta. Se on kärsivällisyyttä useaa asiaa kohtaan. 

Minä olen tietoisesti yrittänyt kasvattaa kärsivällisyyttäni tietämättä samaan aikaan mitä oikeastaan yritänkään tehdä. Kuulen usein olevani erittäin kärsivällinen ihminen, mikä ei mielestäni ole täysin totta. Olen ajoittain hyvinkin kärsimätön. Eikä se haittaa mitään. Se on myös hyvä puoli kun se näyttäytyy oikein. 

Nyt kuitenkin haluan ottaa palan kärsivällisyyttä eteeni, jotta saan palaset loksahtelemaan paikoilleen. Joskus kun asiat voivat yllättää jo itsessään. Niinpä nyt hengähdän. Teen mitä täytyy, mutta kuuntelen kärsivällisyyttäni ja luotan siihen. 

Yllättävä uutinen tältä viikolta: minut oli valittu viikon lappilaiseksi bloggaajaksi. Suuri kiitos siitä! Ihanaa saada tällaista palautetta. Kärsivällisyydellä jatketaan eteenpäin.

Lohtu

LOHTU -Katso video!

"Vanha Lastenklinikka on liian pieni, tarkoitukseensa sopimaton ja lisäksi se hajoaa käsiin. Sen pienet potilaat ja heitä koko sydämellään hoitava huipputaitava henkilökunta tarvitsevat uuden sairaalan heti."

Tämä on niin tärkeä asia ettei se edes mahdu minun sydämeeni. Olkaa hyvät ja lahjoittakaa! Mikä tahansa summa auttaa. Auttaminen on helpoin tapa näyttää välittävänsä.

"Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä. "

Yksinkertaisinta on laittaa tekstiviesti jolla lahjoittaa (10€ TEKSTIVIESTILAHJOITUS, tekstaa sana SAIRAALA numeroon 16499). Tältä sivulta löytyy kuitenkin useita tapoja lahjoittaa rahaa ja auttaa. http://uusilastensairaala2017.fi/ 

Minun täytyy myöntää, että nykyinen harjoittelupaikka sai tämän asian palaamaan mieleeni ja pyrin nyt omalta osaltani auttamaan. Elämä on rikkaus meille jokaiselle. Kaikille se ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Minä olen jo auttanut lahjoittamalla ja toivon mukaan tämän postauksen myötä. Nyt on sinun vuorosi!

"Uusi lastensairaala 2017"

Tyhjä paperi

Maanantai migreeni. Voiko tuota enempää avata? Ensimmäinen harjoittelupäivä. Oli positiivisia yllätyksiä sekä negatiivisia tunteita. Päällisin puolin kuitenkin jäi hyvä olo osastosta ja odotin mielenkiinnolla josko vähäisellä seuraavaa päivää. Toisin sanoen migreenin pelolla ja innolla tulevaa kohtaan. Migreeniä ei pitäisi koskaan päästää riehumaan. Senpä vuoksi vietin iltani nukkuen ja vielä vähän enemmän nukkuen.

Tiistai toisen kanssa. Meillähän ei siis ole omaa ohjaajaa harjoittelussa, joten hypin eri-ihmisten mukana. Mikä ainakaan minulle ei sovi pätkääkään. Kaikkien kanssa pitää kuitenkin pärjätä. Päällisin puolin täällä onkin mahtava työporukka.

Keskiviikko kätilö. Vihdoin alkaa päästä jyvälle kätilön ammattitaidosta. Heidän työ pyörii elämän alkupäässä, vaikka niitä naistentautipotilaita onkin ihan alaikäisistä lähemmäs kahdeksaankymmeneen vuoteen. 

Torstai tuurilla. Sellainen olo minulla oli töitten jälkeen. Oli nimittäin vähän erilainen ohjaaja, josko sitä voi ohjaajaksi kutsua kun itse juoksee paikasta toiseen ja ”sijainen” istuu. Tuurilla mentiin niin että eipä siitä hirveästi oppia ainakaan tullut. Muuta kun että miten itse haluan tulevaisuudessa työni tehdä.

Perjantai punaista. Jos eilen en istunut niin tämä päivä oli yhtä kaaosta. Mutta sain sentään aivan mahtavaa ohjausta! Niin upea kätilö oli ohjaajanani! Punainen väri siis hälytysvaloista.

Pahoinvointia ja väsymystä

Kannattaa herätä ennen kukonlaulua aamulla niin kerkeää lukea monta sataa sivua teoriaa tulevaa harjoittelua varten… Noh en ole katkera. Toivottavasti vaan ensi viikolla olen ahkerana harjoittelussa ja opin innolla uutta. (Haistan tavoitteiden makua edellisessä lauseessa.)

Blogi on ollut pidemmän aikaa hiljainen tai ainakin vähäsanainen ja varsinkin kuvaton. Se johtuu siitä, ettei minulla kerta kaikkiaan ole ollut jaksamista panostaa tänne laisinkaan. Olen yrittänyt kirjoittaa sen verran että lukijoilla olisi lukemista. Laatuun en ole panostanut. Mielessä pyörii niin moni asia koskien tulevia viikkoja, etten edes ole saanut mitään, omasta mielestä järkevää, aikaiseksi. 

Seuraava harjoittelu alkaa huomenna. Sitä ennen olen ehtinyt käydä työkeikoilla kamalassa kelissä (hengissä onneksi selvittiin tuolta alle 100 km työmatkalta). Olen ehtinyt myös lapsenvahdiksi, käynyt kelekkakisoissa, sekä nähnyt ystäviä ja tuttavia. (Toistoa joka postauksesta.) 

Sen lisäksi olen myös viettänyt unettomia öitä. Turhaan kylläkin. Tällä hetkellä olen taas uudessa kaupungissa ja odotan mielenkiinnolla tulevia viikkoja. Kaikista parasta on olla lähellä sukulaisia. Näin ehdin heitäkin kerrankin nähdä enemmän. 

Eilen siis saavuimme tänne neljän viikon asunnolleni. Tilaa on enemmän kuin missä ikinä olen asunut; kolme makuuhuonetta, kaksi vaatehuonetta, parveke, kodinhoitohuone, kylpyhuone, vessa, keittiö ja olohuone. Sisustus on kuin mummonmökissä mummon vanhoilla huonekaluilla, sen verran niitä vaan on että on varmaan naapurinkin huonekalut täällä. Ei minua haittaa, tykkään oikein kovasti tästä paikasta ja asunnosta, minulla on iso makuuhuone ja sopivasti kaappitilaa. Toivon mukaan asunto on koko ajan vain minun käytössäni. 

Tiivistettynä: tekemistä ja lomaväsymystä on riittänyt, nyt kuitenkin positiivisin mielin kohti kevättä, siellä odottaa monia iloisia asioita!

Onnellista uutta vuotta!!!

Tänä uutena vuotena jätin turhat lupaukset tekemättä ja keskityin olennaiseen. Tein yhden lupauksen. (Siitä lisää myöhemmin.) Suunnitelmia tulevalle vuodelle on sitäkin enemmän. Palataan kuitenkin vielä edelliseen vuoteen.

Vuoden 2013 tiivistin muutoksien vuodeksi. Täytyy kuitenkin todeta ettei tuo vuosi 2014 paljoakaan ollut rauhallisempi kuin 2013. Alku vuodesta olin Pohjois-Savossa kolmen ystävän kanssa pakkasessa sitten kotona harjoittelussa. Kevät olikin tiukkaa opiskelua ja pohdintoja tulevaisuuden asuinpaikasta. Mahtui sinne myös aivan ihana vappu ystävien kanssa. 

Kesän tullen jännitettiinkin taas muuttoa eri kouluun. Sinnehän se minun suuntani sitten nopeasti muuttui. Tein reissun ystäväni kanssa viimeiseen tenttiin edellisessä koulussa, jolloin pakkasimme jo auton täyteen tavaraa asunnolta. Kesken sisätautiharjoittelun kävimme hakemassa vanhempien ja setäni kanssa loput tavarat ja hyvästelin rakkaaksi tulleen asunnon. 

Kesä oli täynnä tekemistä. Ensin sisätautiharjoittelu kuusi viikkoa, jonka aikana muutto ja tavarat vanhempien luo säilytykseen. Välillä matka ystävien kanssa Ruotsin puolelle. Sitten töitä ja koko ajan samalla uuden asunnon etsimistä. Viime hetkellä onnisti ja alkoi toinen muutto lämpimässä kesäsäässä taas uuteen kaupunkiin. Pian koittikin ensimmäinen päivä uudessa koulussa. Kaikki vaikutti mukavalta ja tunsin tehneeni täysin oikean ratkaisun. 

Syksyn opinnot olivat juuri sopivan rennot. Suoraan sanottuna lomailua verrattuna edelliseen kouluun. Sain vihdoin mahdollisuuden lähteä kiertämään ystävien ja mummon luona ympäri Suomea. Mikä oli erittäin onnistunut matka. Vapaan paljouden takia päätin alkaa etsiä töitä. Ihmeekseni sain parempaa työtä kuin olin hakenut. Niinpä aloitin keikkatyöt vapaapäivinäni. Parasta siinä on että se on työtä mistä todella pidän. 

Sitten suunnitelmiin tulikin muutos. Sain ehdotuksen lähteä ulkomaille. Kaiken lisäksi se tuli hyvin äkkiä. Minä kuitenkin otin haasteen mielelläni vastaan. Niinpä suuntasin (nopean lippujen oston ja viime hetkellä löydetyn asunnon jälkeen) aivan uusiin ja vähän vanhoihin maisemiin. Yllätyksekseni harjoittelu oli paljon haasteellisempi mutta myös antoisampi mitä ikinä osasin odottaa. Jotten liian kauaa viihtyisi samassa paikassa tuli pian aika lähteä takaisin kotiin. Niinpä joulukuu olikin vähän erilainen kuin ennen. Joulu meni nopeampaa kuin koskaan ja harmikseni en oikein ehtinyt nauttia siitä. Uusi vuosi myös hujahti kuin huomaamatta täysin eritavalla kuin ennen. 

Päällimmäisenä vuodesta on tietysti mielessä Espanjan harjoittelu, muita upeita asioita oli paikkakunnan vaihdos, harjoittelu, perheen kanssa vietetty aika (erityisesti rakkaat veljenlapseni) ja ystävät. Vuoteen mahtui paljon kaikkea odotettua sekä odottamatonta.

Vuodelta 2015 odotan rauhallista arkea opiskelujen ja töiden parissa unohtamatta pientä matkustelua rakkaiden luo! Sekä tietysti tekemäni lupaus, jonka ensimmäisen askeleen toteutin jo tänään. Nyt aloitan innolla ja jännityksellä tämän vuoden.

Haluan vain sanoa että unelmat on tehty toteutettaviksi ja kiittää kaikkia viime vuodesta, erityisesti läheisiä ja ystäviä!