Maanantai migreeni. Voiko tuota enempää avata? Ensimmäinen harjoittelupäivä. Oli positiivisia yllätyksiä sekä negatiivisia tunteita. Päällisin puolin kuitenkin jäi hyvä olo osastosta ja odotin mielenkiinnolla josko vähäisellä seuraavaa päivää. Toisin sanoen migreenin pelolla ja innolla tulevaa kohtaan. Migreeniä ei pitäisi koskaan päästää riehumaan. Senpä vuoksi vietin iltani nukkuen ja vielä vähän enemmän nukkuen.
Tiistai toisen kanssa. Meillähän ei siis ole omaa ohjaajaa harjoittelussa, joten hypin eri-ihmisten mukana. Mikä ainakaan minulle ei sovi pätkääkään. Kaikkien kanssa pitää kuitenkin pärjätä. Päällisin puolin täällä onkin mahtava työporukka.
Keskiviikko kätilö. Vihdoin alkaa päästä jyvälle kätilön
ammattitaidosta. Heidän työ pyörii elämän alkupäässä, vaikka niitä
naistentautipotilaita onkin ihan alaikäisistä lähemmäs kahdeksaankymmeneen
vuoteen.
Torstai tuurilla. Sellainen olo minulla oli töitten jälkeen.
Oli nimittäin vähän erilainen ohjaaja, josko sitä voi ohjaajaksi kutsua kun
itse juoksee paikasta toiseen ja ”sijainen” istuu. Tuurilla mentiin niin että
eipä siitä hirveästi oppia ainakaan tullut. Muuta kun että miten itse haluan
tulevaisuudessa työni tehdä.
Perjantai punaista. Jos eilen en istunut niin tämä päivä oli
yhtä kaaosta. Mutta sain sentään aivan mahtavaa ohjausta! Niin upea kätilö oli
ohjaajanani! Punainen väri siis hälytysvaloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti