Kannattaa herätä ennen kukonlaulua aamulla niin kerkeää
lukea monta sataa sivua teoriaa tulevaa harjoittelua varten… Noh en ole
katkera. Toivottavasti vaan ensi viikolla olen ahkerana harjoittelussa ja opin
innolla uutta. (Haistan tavoitteiden makua edellisessä lauseessa.)
Blogi on ollut pidemmän aikaa hiljainen tai ainakin vähäsanainen
ja varsinkin kuvaton. Se johtuu siitä, ettei minulla kerta kaikkiaan ole ollut
jaksamista panostaa tänne laisinkaan. Olen yrittänyt kirjoittaa sen verran että
lukijoilla olisi lukemista. Laatuun en ole panostanut. Mielessä pyörii niin
moni asia koskien tulevia viikkoja, etten edes ole saanut mitään, omasta
mielestä järkevää, aikaiseksi.
Seuraava harjoittelu alkaa huomenna. Sitä ennen olen ehtinyt
käydä työkeikoilla kamalassa kelissä (hengissä onneksi selvittiin tuolta alle
100 km työmatkalta). Olen ehtinyt myös lapsenvahdiksi, käynyt kelekkakisoissa,
sekä nähnyt ystäviä ja tuttavia. (Toistoa joka postauksesta.)
Sen lisäksi olen myös viettänyt unettomia öitä. Turhaan
kylläkin. Tällä hetkellä olen taas uudessa kaupungissa ja odotan
mielenkiinnolla tulevia viikkoja. Kaikista parasta on olla lähellä sukulaisia.
Näin ehdin heitäkin kerrankin nähdä enemmän.
Eilen siis saavuimme tänne neljän viikon asunnolleni. Tilaa
on enemmän kuin missä ikinä olen asunut; kolme makuuhuonetta, kaksi
vaatehuonetta, parveke, kodinhoitohuone, kylpyhuone, vessa, keittiö ja
olohuone. Sisustus on kuin mummonmökissä mummon vanhoilla huonekaluilla, sen
verran niitä vaan on että on varmaan naapurinkin huonekalut täällä. Ei minua
haittaa, tykkään oikein kovasti tästä paikasta ja asunnosta, minulla on iso
makuuhuone ja sopivasti kaappitilaa. Toivon mukaan asunto on koko ajan vain
minun käytössäni.
Tiivistettynä: tekemistä ja lomaväsymystä on riittänyt, nyt
kuitenkin positiivisin mielin kohti kevättä, siellä odottaa monia iloisia asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti