Kelekkailuja ja lumipalloja

Tekemisen täyteinen viikonloppu. Kaikki mitä oli tarkoitus tehdä, on tekemättä, mutta sitäkin enemmän ehdin tehdä. Tänään on viimeinen vapaapäivä ennen pääsiäislomaa. Vielä olen kotikotona ja pohdin milloin lähden takaisin kotiin kolmen koulupäivän takia.

Muut meni perjantaina mökille, me tultiin lauantaina perässä. Käytiin kelkkailemassa ja kodalla. Poika ajeli hienosti pitkän matkan ja otti kyytiläiset hyvin huomioon.  Kelkkailu oli koiralle pitkästä aikaa uutta. Ei oikein ymmärtänyt homman ydintä, joten päätti nähdä parhaaksi haukkua koko matkan. Perille päästyä olikin sitten vuorossa makkaran kerjäys. Koira hyppi väsyksiin itsensä paikasta toiseen makkaran perässä, että nyt on päivät viettänyt ainoastaan nukkuen. 

Sunnuntaina sitten mentiin kannustamaan lumipallosotalaisia. Oli vaan joukkue edellisen illan jälkeen vähän huonossa vedossa. Toisaalta eipä sellaista vastustajaa olisi voittanut vaikka olisivat ihan vesiselviä olleet koko illan.

Väsyttää tämä kellojen siirto, mutta täytyisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä tehtävät palautus valmiiksi että saisi lopun aikaa levätä. Torstaina alkaakin sitten kakun teko veljenpojalle. Nyt olisi vuorossa angry birds possu- kakku.

Voihan lääkehoitopassi

En keksi mitään ärsyttävämpää koko koulussa kun kyseinen typerys. Miksi? Minkä ihmeen takia kaikki pitää siirtää internettiin? Minä kadehdin niitä, jotka ovat pari vuotta sitten käyneet tämän koulun. Oli vain paperi mihin otettiin merkintöjä eikä typerää monen sivun ja kohdan ja kriteerin ja nähneen, tehneen, osanneen mittaista tiedostoa. Jossa ihan oikeasti eivät ne kohdat lopu ikinä. Johon opettajat kinuavat merkintöjä ihan niin kuin se olisi tärkeintä koko lääkehoidossa. 

Opettajat voisivat itse kokeille tehdä jonkun harjoittelun uudelleen. Ehkä jopa ihan toisella alalla? Ja kaiken sen uuden oppimisen, ympäristön ja niiden MUIDEN tehtävien keskellä yrittää saada ohjaajaa ensin hankkimaan itselleen tunnukset ja sen jälkeen vielä istumaan koneelle moneksi minuutiksi lukemaan vaikeaselkoista tekstiä. 

Hyvä on hieman liioiteltua. Mutta silti. Mikään ei ota niin paljon päähän kuin kyseinen toope passi, jonka avulla ei edes pääse minnekään. (Oikealla passilla lennetään…) Sitä tulisi selkeyttää paljon. Lyhentää paljon. Ja vaikka paperinen versio kiitos! En minä sillä passilla osaamistani näytä vaan tekemällä. 

Kaikki kiitos kuuluu siis Turun ammattikorkeakoululle! Googlettakaa ihmeessä, jos kiinnostaa ja jotkut joilla, on tekemisen puutetta, voisivat keksiä uuden innovatiivisen ja järkevämmän ratkaisun tähän.

Uusin silmin

Kuinka moni tulee ajatelleeksi mikä rikkaus onkaan nähdä nämä kaikki vuodenajat?

Makoilin sohvalla ja katselin hyvän tovin ulos. Sen tovin aikana ehti lumisateen suunta, hiutaleiden koko ja puiden väri muuttua. 

Mietin vain mielessäni, miten vielä toissa päivänä nautin kirkkaasta auringosta ja siitä tunteesta että kevät on taas täällä. 

Nyt jos en tietäisi, voisin luulla että on alku talvi. Vanhat ikkunat antavat tuulelle myötä. Linnut laulavat niin että uppoan ajatuksiini kuunnellessa niiden säveliä.

Auto on saanut lumipeitteen päälleen mutten anna sen häiritä. Sitä putsataan sitten kun on sen aika. Tällä hetkellä haluan vain nauttia tuosta maisemasta, joka pian on jo aivan eri näköinen. 

Tulevaisuudesta tiedän vain sen että haluan isommat ikkunat. 

140315

Viikonpäivät menivät sekaisin kun yhtäkkiä tälle viikolle pyrähti neljä vapaapäivää. Maanantaina kävin shoppailemassa kälyn kanssa ja päädyin käymään myös mutkan sairaalassa, ja vielä isompi mutka tuli kun lopulta lähdinkin käymään kotikotona. Vapaapäivät tulivat peruuntuneista keikoista ja täytyy sanoa, että täysin tarpeeseen tulivat.

Ajattelin ahkerana tehdä jäljellä olevan tehtävän pois alta, mutta päädyin tekemään kaikkea muuta kuin koulujuttuja (Hyvin yleistä kuulemma muillakin.). Tiistai-iltana tulin veljen kyydillä takaisin kotiin. Torstaille sainkin sitten jo töitä. En minä sentään aivan laistanut opiskelulta vaan kuuntelin luentoja netistä. Perjantaina olin yksi yhdeksästä, joka istui koulussa neljään, kun parhaat lähtivät jo 12, seuraavat kahdelta. Aiheena olivat päihteet ja traumatisoituminen. Oikein sopiva perjantain aihe. Näimme myös kesken koulupäivän auringon pimennyksen, joka näkyi pilvistä huolimatta melko selkeästi. 

Olen pikkuhiljaa lopettanut olemasta itselleni liian ankara ja viettämään vapaata (melkein) ajattelematta opiskeluja. On tässä elämässä muutakin. Eikä se koulu ja ne tehtävät mihinkään katoa. Toisaalta pidän hyvänä piirteenä sitä, että teen tehtävät ajoissa kiukutellen mutta hyvin, kuin viime tipassa hikipäässä ja jotenkin tehtyinä. 

Eilen vietettiin kansainvälistä onnellisuus päivää. Näin kertoi opettajamme ja kehotti meitä kertomaan vieruskaverille, mistä oli sillä hetkellä tai päivänä onnellinen. Kaikkien perusasioiden lisäksi kaverini sanoi hyvin olevansa onnellinen siitä, että kissa oksensi kerrankin lattialle eikä matolle. Siihen kiteytyy hyvin se, kuinka pienistäkin päivittäisistä asioista pitäisi muistaa olla onnellinen!

Villasukat

Elämäni ensimmäiset itse alusta loppuun tehdyt jalkojen lämmittimet ovat valmiit. Eikä niiden kutomiseen mennyt kuin viikko! Ei voi muuta kuin hymyillä :)

Hulivili viikko

Viikko meni nopeampaa kuin olisi toivonut. Silti mukaan mahtui vaikka ja mitä. Töistä olen saanut nauttia täysin positiivisessa mielessä. Kotona yritin ahkerasti tehdä tehtäviä ja lukea että loppu loma olisi ollut sitä lomaa. 

Kotikotiin lähdin heti kun töistä kykenin. Kävin ihmetyksekseni hakemassa yli 50 euron edestä voittoa jokerista. Helpotti kummasti bensakulujen kanssa. Kotona odotti koko porukka. Touhua siis riitti kelkkakisoista letityksiin ja lumimyrskyyn.

Yhtenä päivänä lähti ylikasvaneet hiukset veljenpojalta kun minä harjoittelin parturi taitojani (ei oo semmosia). You tube on varsin hyvä opettaja ja meinasin innostua jo niin että pojasta tuli melkein kalju. Ei onneksi. Poika oli tyytyväinen ja kun koko touhuun meni vain pikku kakkosen verran aikaa. Vanhemmat eivät olleet yllättyneitä tädin tempauksesta. 

Aika paljon ehdin kuitenkin viikon aikana tehdä. Kunnossa on niin ihmissuhteet, asuntosäästötili ja terveyskin (melkein). Se siitä turhasta kärsimyksestä ja verituubeista. Onneksi oli turhaa. 

Migreeni temppuili pitkästä aikaa taas ja näytti kykynsä. Normaalisti menee yöunien jälkeen ohi, mutta tämä vaati enemmän. Yö oli melko uneton ja huono. Aamu sitäkin pahempi. Tällä kertaa oli vielä hartiat niin jumissa ettei pääkään kääntynyt. Veljen parantavat kädet laittoi helpotukseksi veren kiertämään päähän, että pystyin suuntaamaan kohti kotia juna-aseman kautta. 

Naistenpäivä meni minulta vähän ohi. Se jäi lähinnä kaupan kukaksi joka sekin jäi loppujen lopuksi saamatta. 

Nyt sitten seuraava tavoitetta kohti eli ne tehtävät vihdoin tehdyksi. Opiskelua ja töitä ja kesätöitten pohdintaa on tiedossa tällä viikolla. Harmittaa vaan tuo ilma ulkona. Toivottavasti hiekottaisivat kävelytiet edes kunnolla kun on niin liukasta. 

Vierasvara keksit

Vieraat soitti ja olivat jo tulossa. Kaapit ammottivat tyhjyyttään. Eikä mihinkään reseptiin ollut kaikkia aineksia. Niinpä keksin uuden reseptin. Nämä näppärät kaurakeksit ovat mainio ratkaisu vieraiden ollessa jo oven takana! Kokonais valmistusaikaan sisältäen tiskauksen menee vain puoli tuntia. Keksit ovat sisältä ihanan pehmeitä ja ulkoa rapeita. Ovat uuni tuoreina aivan vallottavan hyviä, mutta maku vain paranee päivien kuluessa.

Ohje:
1½ dl sokeria
2 ½ dl kaurahiutaleita
4 rkl vehnäjauhoja
1 dl juoksevaa kasvisrasvavalmistetta

-Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon margariini.
-Jos löytyy ruokalusikka mitta sillä on helppo tehdä keksit pellille.
-Paista 200 asteessa noin kahdeksan minuuttia niin että keksien pohja on kauniin kultainen.