140315

Viikonpäivät menivät sekaisin kun yhtäkkiä tälle viikolle pyrähti neljä vapaapäivää. Maanantaina kävin shoppailemassa kälyn kanssa ja päädyin käymään myös mutkan sairaalassa, ja vielä isompi mutka tuli kun lopulta lähdinkin käymään kotikotona. Vapaapäivät tulivat peruuntuneista keikoista ja täytyy sanoa, että täysin tarpeeseen tulivat.

Ajattelin ahkerana tehdä jäljellä olevan tehtävän pois alta, mutta päädyin tekemään kaikkea muuta kuin koulujuttuja (Hyvin yleistä kuulemma muillakin.). Tiistai-iltana tulin veljen kyydillä takaisin kotiin. Torstaille sainkin sitten jo töitä. En minä sentään aivan laistanut opiskelulta vaan kuuntelin luentoja netistä. Perjantaina olin yksi yhdeksästä, joka istui koulussa neljään, kun parhaat lähtivät jo 12, seuraavat kahdelta. Aiheena olivat päihteet ja traumatisoituminen. Oikein sopiva perjantain aihe. Näimme myös kesken koulupäivän auringon pimennyksen, joka näkyi pilvistä huolimatta melko selkeästi. 

Olen pikkuhiljaa lopettanut olemasta itselleni liian ankara ja viettämään vapaata (melkein) ajattelematta opiskeluja. On tässä elämässä muutakin. Eikä se koulu ja ne tehtävät mihinkään katoa. Toisaalta pidän hyvänä piirteenä sitä, että teen tehtävät ajoissa kiukutellen mutta hyvin, kuin viime tipassa hikipäässä ja jotenkin tehtyinä. 

Eilen vietettiin kansainvälistä onnellisuus päivää. Näin kertoi opettajamme ja kehotti meitä kertomaan vieruskaverille, mistä oli sillä hetkellä tai päivänä onnellinen. Kaikkien perusasioiden lisäksi kaverini sanoi hyvin olevansa onnellinen siitä, että kissa oksensi kerrankin lattialle eikä matolle. Siihen kiteytyy hyvin se, kuinka pienistäkin päivittäisistä asioista pitäisi muistaa olla onnellinen!