Aamuihminen?

Lauantai illan suuret suunnitelmat: "Tää pupu menee tänne piiloon ja sit se ei löytäs tätä." Ahaa ovelaa. Kuinka voi niin helposti vaan heittäytyä johonkin? Alan kadottaa sen taidon. Läsnäolosta pidän silti kiinni, jos leikitään niin silloin kans leikitään eikä (soimata itseä siitä etten taaskaan ole saanut mitään koulujuttuja tehdyksi ja) leijailla ihan muissa ajatuksissa.

Pohdintaa iltapalan äärellä. Näillä on aina taka-ajatuksia kun kysyvät jotain. Esim. syökö koira kaikkia ruokia? (kun kurkku ei oikein maistunut pirpanalle itselleen) ja niin paljon oman koiran vinguntaa että täti viimein lupasi ostaa karvaturrin kun tyttö on käynyt rippikoulun. Ja jos oikein hyvin käyttäytyy seuraavat neljä vuotta niin 10-vuotis lahjaksi aikaisintaan. 

Aamulla on ihan ok herätä klo 4.25 ja ilmoittaa ettei muuten nukuta enää. Sepäs hauskaa, minua kyllä nukutti. 10 minuutin sepostukset miksi pitäisi vielä nukkua: "Edes mummi ei herää näin aikaisin." Luovutan ja käsken mennä leikkimään ja antaa koiralle samalla ruokaa (joka heräsi innoissaan nuolemaan jalkoja kun kuuli keskustelumme). Pirpana poistuu naaman nuolijan kanssa mutta palaa juuri kun olen sulkenut silmäni ja siirtynyt unien lepoisaan maailmaan. "Koira pitää viedä ulos." Nyrpistynyt ilme naamallani yritän palata hereille "Ei, ei tarvitse viedä ulos viideltä aamulla." Ainakin viiden tälläisen käynnin jälkeen luovutan ja nousen väärällä jalalla ylös. 

Paria tuntia myöhemmin käytävässä: kova ääninen pirpana yrittää herättää koko talon. Hän vastaa "hiljaa" käskyihini kysymällä: "Nukkuuko ihmiset vielä?" No nukkuu! Tähän aikaan ei normaalisti ole syöty edes aamupalaa. Pirpana jatkaa iloista hyppelyä ja huutelua portaat alas. Anteeksi naapurit. Toivottavasti nukuitte sikeästi ettekä kuulleet kun meillä lähdettiin käyttämään koiraa ulkona vesisateessa ennen kukonlaulua. 

Ai olenko aamuihminen? No en taatusti jos herätys on puoli viideltä. Laatuaikaa silti, laatuaikaa.