Syksyn kauneimmat häät

Minulla oli kunnia olla mukana rakkaan veljeni häissä. Kunnia siksi, että sain olla mukana auttamassa sekä juhlimassa. Häät olivat aivan ihanat. Tulee niin hyvälle tuulelle kun ajatteleekin tuoretta avioparia.

Hääjärjestelyissä minun tehtäväksi jäi kakun koristelu. Aika meinasi mennä tiukalle pienten kommellusten vuoksi, mutta pääasia että valmista tuli, vaikka korvakoruja vaihdoinkin vielä kun hääpari saapui jo juhlapaikalle. Myös juhlassa yritin pitää muiden läheisten kanssa huolen siitä, että vieraat ja tietysti hääpari saisivat vatsatäytettä. Hääpari olikin loihtinut monenlaisia herkkuja tarjottavaksi. (Ensimmäistä kertaa huomasin miksi täysi vegaanius olisi ollut haasteellista. Näissä häissä ei nimittäin olisi minulle ollut juurikaan herkkuja tarjolla. Totta kai yleensä ruokavalio asiat kysytään etukäteen vierailta, mutta minä ilmoitin hääparille, ettei minun ruokavalio ole ongelma, kun itse olen mukana laittamassa eli joskus kasvisruokavalio on vaan helpompi vaihtoehto kuin vegaanius.)

Häät alkoivat vihkimisellä hääpaikalla, jonka jälkeen oli onnittelut ja malja hääparille. Sitten siirryttiin sisälle ruokailemaan. Ohjelmassa oli puheita, kakun leikkuu, tanssia, leikkejä ym. Täytyy sanoa, että toinen veljeni (bestman) piti tosi hyvän puheen yhdessä toisen kaason kanssa. Veljenlapset olivat myös niin ihania koko päivän, ettei voi kuin ihmetellä. Erityisesti veljenpoika oli kuin herrasmies niin puvultaan kuin käytökseltään. Oli aivan ihana nähdä kaikkia sukulaisia ja erityisesti mummia! Ehdittiin vielä sunnuntaina pitkän kaavan mukaan nauttia hotellin aamupalaa yhdessä suvun kanssa. Lisäksi oli mukava tutustua morsiamen sukulaisiin. 

 

Veljeni sai upean vaimon itselleen. Muistan vieläkin kun veljeni ensimmäisen kerran kertoi hänestä minulle heidän seurustelun alkuaikoina. Olimme tulossa mökiltä kotiin (muistan vielä tarkalleen missä olimme tulossa) ja veljeni kysyi tunnenko kyseistä henkilöä, koska kävimme samaa koulua. Minä siinä vähän ihmettelin, lähinnä ikäeron takia, mutta sen jälkeen olen ajatellut niiden kahden sopivan kyllä aivan toisilleen. Tovin seurustelun jälkeen toivoin, että tämä nyt olisi veljelleni se oikea. Niin se oli. Käly sai itselleen kultakimpaleen ja varmasti näyttää kaapin paikan kotona, vaikkei kakkua leikatessa jalka kerennytkään ensin polkaista. Veljeni on niin sydämellinen ja avoin ihminen, korvaamattoman tärkeä ja aina ollut tukena sekä turvana niin kuin isoveljen kuuluukin. Toivon, että he huolehtivat hyvin toisistaan, elävät pitkään yhdessä ja muistavat rakastaa myös niinä synkkinä päivinä mitä elämä eteen tuo. Olen niin onnellinen heidän puolestaan. 

 

 

Vielä kerran kiitos ihanista häistä ja onnea hääparille!