Talvi tuli kerrasta

Viikonloppu vietettiin laatuaikaa, että jaksaa taas viikon odottaa seuraavaan viikonloppuun. Viime viikolla pennulta lähti turkki ja nyt viikonloppuna tulikin jo talvi. Turkin trimmaus sujui yllättävän hyvin. Lopussa alkoi pennun voimat vaan hiipua. Aamupäivä oltiinkin oltu jo pentutreffeillä. Tavattiin labratorinnoutaja pentu. Kotona tuumattiinkin sitten trimmauksen jälkeen, että taisi saada pentu vaikutteita Manu pennusta kun ulkomuoto muuttui samanlaiseksi. Keskiviikkona treffattiin taas toista espanjanvesikoira pentua. Oli tosi kylmä tuuli koirapuistossa, ettei kauaa lyhyellä karvalla tarennut telmiä.

Pörröinen alkutilanne

Puoliväli

Lopputilanne

Viikonloppuna suuntasimme Pohjanmaalle. Siellä tyttö heti kotiutui reippaasti. Lauantai aamuna saatiin herätä valkeaan loisteeseen. Talvi tuli kerrasta. Eikä pennun riemulla ollut rajaa kun tutustui valkoiseen pehmeyteen. Iltapäivästä vierailtiin taas uudella paikalla ja sielläkin tuli kaikki hyvin tutuiksi alku kiertelyn jälkeen. Molemmissa paikoissa pentu alkoi aina vinkumaan, kun halusi päästä ulos. Nyt pitää toivoa, että sama jatkuu kotona. Tänään onkin sitten lepopäivä matkan jälkeen. Illasta tietysti pientä virikettä ja tekemistä.

Talven ensimmäinen lumiukko

#ThursdaysInBlack

Ekumeenisen viikon teemana kirkot haluavat tänä vuonna lisätä tietoisuutta naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja syrjinnästä globaalina ihmisoikeusongelmana. #ThursdaysInBlack-kampanja, kehottaa ihmisiä pukeutumaan mustiin, julkaisemaan itsestä kuvia somessa ja vastustamaan asenteita ja käytäntöjä, jotka sallivat naisiin kohdistuvan väkivallan.

Pukeutukaamme siis kaikki torstaina mustiin vaatteisiin ja otetaan kantaa kaikkien naisten puolesta! 

Karhu kakku

Meidän 9-vuotiaalla on karhuvillitys ollut jo pidemmän aikaa. Enpä siis ollut yllättynyt kun kakku toiveeksi tuli karhu ja nimenomaan pieni karhu kakun päälle. Täyte toiveetkin olivat itsestään selvät; mustikkahilloa ja valkosuklaata, ei kermavaahtoa. Kuorrutus kakussa oli sokerimassaa. Vihreä päällä kuvaa puunlatvusta ja ruskea reunus runkoa. Lehtien värien kanssa sain käyttää luovuutta ja väristä tuli kauniin kultaisen ruskea. Olen tyytyväinen kakun ulkonäköön. Se sopi hyvin vielä näin myöhäisen syksyn synttärikakuksi.

Rainy days

Riiviö on ollut meillä jo kohta kuusi viikkoa. Miksihän se toisaalta kuulostaa niin lyhyeltä ajalta, kun tuntuu, että pentu olisi ollut jo paljon pidempään kotona. Hän on saanut uuden kutsumanimen - riiviö. Siis ihmisten kesken. Joka päivä mietin, että voi kunpa tämä aika menisi jo ohi. Pennussa nimittäin riittää työtä. Onneksi olen siihen varautunut. Tämän hetkinen elämäntilanteeni mahdollistaa lähes tyhjän kalenterin ja mahdollisuudet mihin vain. 

Sosiaalistamista on tullut paljon ja hyvä niin. Silti pari viikkoa sitten alkoi valtava vierastaminen. Joka nyttemmin on vähän hellittänyt, mutta edelleen vieraat saavat koskea pentuun vasta pidemmän ajan jälkeen. Hyvinkin tutuksi tullaan kuitenkin pidemmän vierailun aikana. Ulkoilu sujuu hyvin ja välillä tietysti vähän liian vauhdikkaasti. Sisäsiisteyskasvatus on ollut vähän liian tehokasta ja nyt pitäisi ulkoilu välejä alkaa reilummin pidentämään. Tuttu kertoi käyvänsä pentunsa kanssa vain kolmen tunnin välein. Minusta tuntuu, että käymme edelleen jatkuvasti ulkona. Lenkkeily matkoja olemme nyt alkaneet kyllä laajentamaan viime viikkoisten rokotusten jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten pentu alkoi vasta haistelemaan ympäristöä. Voi sitä aikaa, kun pelkkä kävely riitti ja asiat hoituivat. Viime viikolla hän oppi kävelemään kerrostalon portaat ylös. Onneksi vapaana pentu ei lähde mihinkään. Kaikki koiran haukunta edelleen pelottaa. Minkä vuoksi minä pelkään sen menevän vaarallisiin paikkoihin, mikäli jotakin ulkona säikähtää. Arkuutta kun vielä löytyy ja niitä pelottavia asioita. Silti vapaana saa tämä neiti tallustaa aina kun siihen on mahdollisuus.

Yksinolo sujuu autossa erinomaisesti. Kotona, noh vaihdellen. Pääasiassa kuitenkin hyvin, mutta tiedän että se tarvitsisi enemmän harjoitusta. Siinä mielessä on huono puoli, että olen koko ajan kotona, kun tulevaisuudessa en välttämättä olekaan. Sitten se kaikista kamalin asia pentuajassa – pureminen. Sitä on koko ajan ja aivan kaikkea ja kaikkia kohtaan. Se ei näytä helpottavan yhtään vaan pahenee koko ajan. (Tai sitten se on vain aivojen luoma uskomus, kun olemme niin kyllästyneitä tähän.) Huonekaluvaurioita ei vielä ole tullut, mutta listat ovat saaneet kyytiä. Samoin pieni pala tapettia. Leluista puhumattakaan. Kaikki aikanaan… Siihen asti meillä istutaan jalat ylhäällä. 

Kasvu on ollut hyvää. Siitä olen ajoittain huolta kantanut. Ruokakupilla täytyy olla aina joku seurana, että riiviö malttaa syödä. Hoitotoimenpiteet sujuvat erinomaisesti (mitä nyt välineiden pureminen aina kun niihin pääsee käsiksi.) Hampaiden purennassa on kuitenkin pientä haastetta ja nyt onkin palloleikit eläinlääkärin määräyksestä ykkösleikkinä. Hakuleikit ovatkin se tärkein juttu riiviölle. Herkut kelpaavat vaan vaihdellen, mutta koulutus onnistuu silti erinomaisesti. Emäntäänsä omistautuva rotu tämä kyllä on ja se sopii minulle hyvin. Toisaalta kun minä en ole kotona niin viihtyy muidenkin kanssa. Mutta voi sitä itkua, kun tietää minun olevan samassa huushollissa, muttei pääse luokseni. Työstämistä riittää jokaiselle päivälle. Pentukavereita ollaan tavattu ja voi sitä yhteistä riemua kun päästään riehumaan.

Kaikesta huolimatta odotan innolla tulevia haasteita yhdessä. 

Kuvan koiralla voi olla osuutensa tekstiin

Chili con myskikurpitsa kuudelle

Herkullinen syysillan satokausi ruoka. Tämä kasvisherkku maistuu naapureillekin. Kurpitsa tuo maukkauta perinteiseen chili con vegeen. 

1/2 myskikurpitsa

2 porkkanaa

1 sipuli tai 1 tl sipulijauhetta

1 chili tai 2 tl chilijauhetta

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl oreganoa

1 tl juustokuminaa

1-2 tl suolaa

1 tlk (yrtti)tomaattimurskaa

5 dl vettä

1 tlk papuja

2 dl (kuivamitta) linssejä tai 1 tlk

2 dl riisiä

-Kuori tai pese kurpitsa ja porkkanat. Pilko ja lisää pannulle/ kattilaan mausteiden kera. Kypsennä 5 minuuttia.

-Keitä riisi.

-Lisää pannulle tomaattimurska, vesi ja huuhdellut tai jo keitetyt linssit. Anna kiehua 10 minuuttia.

-Lisää pavut ja riisi. Tarkista maku.

Aika on vain käsite

Ei, en ole kadonnut blogimaailmasta. Minulla ei vaan kerta kaikkiaan ole ollut tarpeeksi aikaa rauhoittua ja alkaa kirjoittamaan. Luovuus on ollut piilotettuna kaiken stressin ja tekemisen takana. Reseptejä en ole jostain syystä saanut blogiin asti, vaikka uusia kokeiluja on taas kesän aikana tullut eteen. Minusta tuntuu, ettei vähään aikaan ole tapahtunut mitään, mutta silti kaikenlaista. Kesä oli kiireinen kolmen harjoittelun putki, joka jatkui syksyllä viimeisellä harjoittelulla työterveyshuollossa. Terveydenhoitajan opinnot lähenevät aivan loppua. Käytännössä katsoen olen jo valmis sairaanhoitaja-terveydenhoitaja. Valmistumisen tunne ei kuitenkaan ole vielä minua saavuttanut.

Viimeisen harjoittelun ohessa oli yksi elämänmullistava asia samalla mielenpäällä. Heti harjoittelun jälkeen muuttikin meille suloinen espanjanvesikoirapentu. Kahdeksan vuoden harkinnan jälkeen, päädyin vihdoin tarjoamaan kodin tälle ihanuudelle. Nyt onkin arki pyörinyt pennun mukaan ja siinä sivussa olen yrittänyt rutistaa viimeisiä opintoja kokoon. Tänään onkin se päivä, että olen muutamaa pistettä vaille valmis. 

Stressinhallinta on ollut aivan liian pitkään kadoksissa. Nyt ensimmäistä kertaa tunnen kuinka se pikkuhiljaa alkaa laskemaan alas. Ystäväni laittoi Espanjasta kuvia ja olin pakahtua ikävästä. Siellä hän nauttii upeista maisemista, ihmisistä ja kaikesta. Sillä hetkellä olisin vaihtanut mitä vain lentolipun eteen ja pääsyyn etelän lämpimään syleilyyn (Paitsi suloisen pennun.)

Alan kuitenkin hyväksyä tämän hetken. Nyt on näin ja huomenna ollaan jo paremmalla puolella tulevaa. (Olen hienovaraisesti vihjaillut vanhemmilleni tarvitsevani pentulomaa.) Sillä aikaa saan nauttia arjen värittäjän (riiviön) mielenkiintoisista touhotuksista. Ehkä nyt alan jatkuvaa puremistakin katsomaan vähän lempeimmin (mutta tietysti kouluttavin) silmin. Kyllä kaikki järjestyy. Pian.

Kiitos kärsivällisyydestä, rakkaudella Mima!