Häät

Aamulla herättiin katsomatta toisia silmiin. Minä haukkasin nopsasti patonkia ja menin kampaajaa vastaan hotellin aulaan seitsemäksi. Laitettiin ensin hiukset: kiharrus, nuttura ja letti. Toinen peili puuttui mutta nykytekniikka hyödyntäen otettiin valokuva hiuksista, jotta näin miltä kampaus näytti valmiina. Sulhanen lähti aamupalalle ja palasi yhdeksän aikoihin. Vaihtoi vaatteet, (plastronin kanssa oli vähän haasteita) sormukset taskuun ja odottamaan pappia sekä valokuvaaja hotellin aulaan. Unohtuneen kukan sulhanen haki varovasti ovenraosta kampaajalta, jotta emme nähneet toisiamme puvut päällä ennen h-hetkeä. Meikissä laitettiin ensin pohjat, sitten luomivärit, rajaukset, ripsien taivutukset, ripsiväri, poskipunat, kulmat, huulet ja pito. Sen jälkeen alkoi jännittämään. Puvun vetäisin alakautta päälle ja kampaaja auttoi nyörityksissä. Hyvin saatiin nyörit piiloon (alun perin en halunnut nyörillistä mekkoa, mutta lopulta nyörit mahdollistivat oikean koon löytämisen). Valokuvaaja tuli juuri kun olin saanut mekon päälleni. Otetiin muutamia kuvia. Sillä aikaa sulhanen kävi papin kanssa läpi vihkikaavan ja valitut raamatun lauseet. Tuolloin alkoi sulhasta jännittää. He lähtivät vihkipaikalle. Me tultiin jäljestä katsottuamme parvekkeelta heidän kävelleen vihkipaikalle, joka sijaitsi aivan hotellin lähellä.

Häämekkoa aloin etsiä kuukausi kihlautumisen jälkeen. Naimisiin päätettiin mennä heti sopivan päivämäärän löydyttyä. Lopulta päivämäärä muuttui muutamalla päivällä vielä kuukausi ennen häämatkaa. Tarkoituksena oli alusta alkaen mennä kahdestaan naimisiin. Harkitsimme kyllä juhlien pitämistä vuosi häiden jälkeen, jolloin olisimme tuolloin vasta kertoneet läheisille jo olevamme naimisissa, mutta suunnitelma kuopattiin sen haasteellisen toteutuksen vuoksi. Lisäksi hyvät häät tulevat kalliiksi ja järjestelyt vaativat runsaasti aikaa. Elämänmuutosten vuoksi jouduimme hivuttamaan päivämäärä edemmäksi. Häissä kihlauksesta oli kulunut yli vuosi. Hääpaikka selkeytyi helmikuussa 2019. Pitkään pohdimme, menemmekö naimisiin lumisessa Suomessa (minä) vai lämpimässä Espanjassa (sulhanen). Päädyimme yhdistämään häämatkan ja häät eli karkasimme Espanjaan.

Lähdimme hissillä hotellin alakertaan, sieltä menimme ulos ja kävelimme rantakadulle sisäpihan kautta. Kävellessä sain useita kehuja ohikulkijoilta ja hotellin henkilökunnalta. Vihkipaikalla odotti pappi ja sulhanen. Tervehdimme ja asetuimme vihkimistä varten suotuisasti. Aamupäivän aurinko heijasti merta myöten kimallustaan. Meri kohisi ympärillä ja ohikulkijat pysähtelivät seuraamaan vihkitoimitusta. Pappi puhui pitkään kauniisti kylläkin, mutta morsiamella keskittyminen itse asiaan oli haasteellista, onneksi sulhanen pysyi kartalla. Pappi pyysi katsomaan kaukaisuuteen: mitä näkisimme yhteisessä tulevaisuudessa 10 vuoden ja 50 vuoden kuluttua. Lopulta sanottiin tahdon ja vaihdettiin sormuksia. 

Onnittelujen jälkeen jatkettiin rantaan, kallion päälle ottamaan kuvia. Morsian muisti unohtaneensa kukkapuskan hotellihuoneeseen, ilmapallot olivat kyllä mukana: sydän heliumpallo ja mr & mrs pallo. Rannalla pari koiraa kävivät kyläilemässä kuvissa, mikä oli hauskaa. Hiukan jännitys vielä välittyi kuvatessa, mutta lopulta rentouduttiin. Käveltiin takaisin hotellille. Otettiin myös portaikossa ja parvekkeella kuvia. Puhallettiin saippuakuplia. Valokuvauksen jälkeen syötiin lounasta hotellilla. Onnitteluja tuli joka puolelta ohikulkevilta ihmisiltä. Heidän vilpittömät onnittelut lämmittivät sydäntä. Samalla ilmoitettiin läheisille yllätys. 

Häistä ei ollut tarkoitus kertoa kenellekään. Lopulta se osoittautui puvun hankinnan kanssa liian haasteelliseksi, joten sovittiin että otan pari rakasta ystävää kaasoksi, jotka voisivat olla henkisenä tukena ja apuna puvun etsimisessä. Tärkeintä oli kuitenkin tuki. Oli hyvin vaikeaa jättää kertomatta muille rakkaille ystäville. Sulhanen taisi kertoa veljelleen hääpäivän aamuna. Vihkimisen jälkeen laitoimme hääkuvan meistä läheisille ja sitä kautta kerroimme. Reaktiot olivat hyvin vaihtelevia, lähinnä järkytyksistä onnitteluihin. Muistamisia olemme saaneet muutamalta ihanalta ystävältä ja vanhemmilta – Kiitos teille rakkaat! Jälkikäteen saimme myös kuulla, että vanhempani olisivat mahdollisesti kustantaneet häät, kaunis ajatus, mutta mieluummin toivon heidän käyttävän rahat omasta elämästä nauttimiseen ja matkustamiseen. Hääbudjetiksi tuli lopulta n. 2060e sisältäen lennot, hotellin merinäköalalla, juna matkat Helsinkiin, kulut Espanjassa sis. kaikki mitä ostettu matkalla(149e), hääpuvut, valokuvaus, vihkitoimitus, kampaus ja meikkaus. Isoin menoerä olivat tietysti matkat, jotka vievät budjetista n. 1300e asummehan joulupukin naapurissa. Silti täysin hintansa arvoinen hotelli ja lennot business luokassa, kiitos tarjousten.

Lounaan jälkeen juotiin sitruunajuomamalja ja jaettiin sydän (palmeritas leivos) kakku, kumpi sai isomman puolen määrää kaapin paikan eli minä! Leikattiin myös oikeasti kakku ja polkaistiin mutta tuloksesta ollaan erimielisiä. Kakun jakaminen ja häävalssi videoitiin. Häävalssi tanssittiin merinäköalassa hotellihuoneen parvekkeella. Kuunneltiin meren kohinaa ja rentouduttiin vihdoin pitkän vuoden jälkeen.

 

Hotellin valinta osoittautui haasteelliseksi, mutta erittäin onnistuneeksi. Hotellihuone oli aivan ihana, juuri sellainen kuin toivoimme. Parvekkeelta ja huoneesta oli uskomaton näkymä merelle. Hotelli oli siisti ja henkilökunta mukava. Muuten hääjärjestelyt olivat helppoja. Papin kanssa sovimme päivämäärän sähköpostitse, myös vihkikaavan kävimme sähköisesti läpi kuten myös avioliiton esteiden tutkinta tehtiin netissä(nykyaikaa). Sulhasen puku hankittiin netistä ja minun puku löytyi torista – kiitos kaasolle. Sitä ennen olimme kaasojen kanssa käyneet sovittamassa pukuja pukuliikkeissä, jotta tiesin mitä haluaisin. Pukua sovittaessa soitin videopuhelun kaasolle. Se tuntui omalta päällä ja malli oli juuri sitä mitä olin etsinyt. Siihen toi vivahteen sulhasen isävainaan osallistuminen kauppaan. Kengät ostettiin kotikaupungista, kuten myös huomenlahjat. Hunnun ompelin itse. En löytänyt mistään sopivaa kohtuu hinnalla, joten ostin harsokangasta ja hiuskamman. Leikkasin kankaan ja ompelin huntuun kiinni. Pukua sovitin yhteensä kolme kertaa ennen häitä, muutoksia ei tarvinnut tehdä, mutta hunnun sopivuutta testasin. Myös meidän arvoista ekologisuus ja taloudellisuus olivat teemana. Ei kuitenkaan rajoitteena millään tavalla. Onnistuneet valmistelut, onnistunut päivä ja onnellinen elämä. 

Meidän häät olivat meitä varten ja meidän näköiset. Tärkeintä oli ja on me kaksi.