2013

Kyselin ystäviltä, että mitä he ajattelevat kuluneesta vuodesta. Yleinen vastaus oli että eipä tuo ollut kummoinen. Aluksi näytti enemmän löytyvän niitä negatiivisia asioita.  Aloin miettimään omaa vuottani ja päädyin siihen, että paljon enemmän niitä positiivisia asioita löytyy kuin negatiivisia. Tähän vuoteen mahtui tosi paljon kaikkea ja koen saavuttaneeni vaikka mitä!

Lyhyt versio: Olin kirjoituksissa ja pääsin hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Vietin ihanaa aikaa Espanjassa ja sain mahtavia kokemuksia ja muistoja sieltä, elin siellä tähän mennessä elämäni unohtumattominta aikaa. Nautin kesästä ystävien ja sukulaisten kanssa. Olin töissä mikä toisaalta ei ollut niin hohdokasta aikaa, ansaitsin kuitenkin rahaa muuttoa ja opiskelua varten. Sain tietää päässeeni opiskelemaan, josta seurasi muutto aivan uudelle paikkakunnalle. Vuoteen sisältyi paljon muutoksia minulla, mutta myös muilla. Veljenpoikanikin aloitti koulun. Koitti ensimmäisen oman asunnon hankinta ja laittaminen. Uusi koulu, kaupunki, kaverit, kaikki. Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin täällä, opiskelukaupungissa sekä maailmalla. Olen saanut uusia hyviä ystäviä. Elänyt kamalan kiireen keskellä, mikä toisaalta opetti paljon. Olen nähnyt, kokenut ja nauttinut hetkistä, tunneista ja päivistä. Voin sanoa olevani tosi tyytyväinen menneeseen vuoteen ja odotan innolla tulevaa vuotta ja sen tuomia haasteita!

2014 vuonna toteutan edelleen ja enemmän tätä ajatusta:

Happiness is not a destination. It is a way of life. 

Jousimies

Olen joskus lukenut säännöllisesti horoskooppia ja uskonut sen paikkansa pitävyyteen. Me ollaan kotona usein puhuttu horoskoopeista ja tutkittu muun muassa kiinalaista horoskooppia. Tuli kuitenkin aika kun en uskonut enää ollenkaan horoskooppeihin ja pidin niitä ajanhukkana. Eilen tutkiessani kirjahyllyä tarttui tuo kiinalaisista horoskoopeista kertova kirja käteeni. Siitä innostuneena päätinki pohtia oman horoskooppimerkkini eli jousimiehen sopivuutta itseeni. Olen poiminut eri internetsivuilta omasta mielestäni ja perheen mielestä minuun sopivia kohtia.

Jousimiehet ovat optimisteja, heillä on aina haaveena tai tavoitteena jokin, johon tähdätään ja jonka eteen tehdään kaikkensa. (Minulla se näkyy periksiantamattomuutena.) Hänellä onkin vahva filosofia. Jousimies innostuu helposti sekä nopeasti. Kun jotain on päähän saatu, niin siitä ei myöskään helposti luovuta. Äiti sanookin, että kahden jousimieslapsen kanssa on välillä haasteellista, itsepäisyyden vuoksi. Jousimies on sinnikäs ja avoin. Toisaalta hän voi kyllästyä nopeasti ja etsii aina uusia haasteita. Jousimies on helppo saada mukaan uusiin asioihin eikä hän pelkää hypätä mukaan seikkailuihin. Sinnikäs jousimies kömpii aina jaloilleen. Jousimies on rehellinen ja luotettava, välillä liiankin suora. 

Luovuus, älykkyys ja pohdinta ovat tärkeitä piirteitä. Idealistinen jousimies on kiinnostunut kulttuureista ja haluaa kokea ja nähdä sekä ymmärtää kaiken itse. Hän myös helposti jakaa omia mielipiteitään muille. Jousimies näyttää avoimesti tunteensa, hänelle on tärkeää voida ajatella vapaasti ja siksi tarvitseekin omaa tilaa. Hän on helposti kärsimätön sekä kapinoi sääntöjä ja tapoja vastaan. Jousimies on tiedon janoinen ja ennakkoluuloton sen vuoksi hän kokeileekin mielellään rajojaan ja toimii hetken mielijohteesta. 

Päätökset tapahtuvat jousimieheltä nopeasti ja hän myös toimii nopeasti. Hän on hyvä antamaan käskyjä, mutta ottaa tarvittaessa ohjat omiin käsiinsä. Jousimiehen ystävät ja työtoverit uskovat hänelle usein murheensa ja huolensa, sillä hänen selkeä näkemys, objektiivisuus ja rehellisyys tekevät hänestä hyvän neuvonantajan. Jousimiehet ovat kuulemma myös myöhästelijöitä mikä taas ei minuun päde (veljeeni kyllä). Jousimies on ymmärtäväinen, suvaitsevainen, luotettava ja kiltti. Hän rakastaa eläimiä ja huolenpito tuleekin luonnostaan.

”Jousimiehen hallitseva planeetta on Jupiter, joka kuvaa ihmisen mahdollisuutta löytää menestyksen ja onnen avaimet välittömästä ympäristöstään, kunhan vain uskaltaa juuri tänään tehdä sitä, minkä itse kokee oikeaksi ja tärkeäksi. Ihmisinä jousimiehet ovat suoria ja rehellisiä, sillä he luottavat omaan filosofiaansa ja ovat valmiita ohjaamaan myös muut oikeille raiteille turhia hienostelematta.

Rakkaus on jousimiehelle romanttinen seikkailu, hän rakastaa ja vihaa syvästi ja intohimoisesti. Jousimies on ikuinen etsijä ja seikkailija, joka tarvitsee jatkuvasti uusia haasteita ja tavoitteita pysyäkseen hengissä. Jousimies ei voi pysähtyä nauttimaan saavuttamastaan menestyksestä, sillä hänelle tekeminen ja etsiminen ovat saavutettua tulosta tärkeämpää.” ellit.fi

Mitä mieltä olette? Pitääkö paikkaansa te, jotka olette jousimiehiä tai tunnette jousimiehen? 

Virkkaus

Se kadoksissa ollut luovuus on pikkuhiljaa palaamassa. Virkkasin Myylle (puhelimelleni) kotelon. Tätä olen kauemmin jo suunnitellut ja vihdoin sain aikaiseksi. Lankoina käytin kahta paksumpaa valkoista lankaa, joista toisen paksuus vaihteli. Virkkuukoukku numero seitsemän (kiitos naapurille lainasta!). Tein 20 ketjusilmukkaa, jotka suljin ympyräksi. Virkkasin sen verran kierroksia että puhelin peittyi. Lopuksi ompelin pohjan kiinni. Kirjailin koristeeksi tekstin Myy punaisella langalla.

Kuva ei oikeen ole edukseen

Virkkauskaveri

Ajassa taaksepäin

Kaikkea, mitä olen aikonut kirjoittaa, en tietystikään enää muista, mutta parhaani yritän. (Toisin sanoen lyhyt tiivistelmä kuluneista viikoista, yksityiskohdat saatte jättää mielikuvituksen varaan.) Tentit ovat nyt siis onnellisesti ja hyvin arvosanoin ohi. Olen ylpeä itsestäni ja kuluneesta syksystä. Selvisin vaikka välillä tekikin tiukkaa.

Joulukuun alussa kävin mutkan kylpylässä juhlimassa synttäreitä ja itsenäisyyspäivää. Tosin sielläkin aina hyvän hetken löytäessäni karkasin tentti kirjojen luo. Viikonloppu oli kuitenkin ihana ja jää monella tapaa mieleeni. (Opiskelijalle aamiaisbuffet on paratiisi!)

Sitten oli edessä viimeiset puristukset, jolloin kuitenkin oli mitä kamalimmat ilmat kahdestakymmenestä pakkasasteesta nolla keliin. Kouluun kulkeminen oli yhtä tuskaa. Joka päivä sai arvailla että millainen matka on edessä. Mieleen jäi myös kävelylenkki jolloin luistimet olisivat olleet paljon kätevämmät kuin kengät. Kaiken lisäksi oli pimeää, kuitenkin taivas oli aivan selkeä ja tähdet näkyivät kauniisti. Oli ainakin hauskaa.

Pari viikkoa meni onneksi nopeaa ja vihdoinkin istuin viimeisessä tentissä. Sen tehtyäni suuntasin onnellisena kaverin luokse ja illalla elokuviin. Oli aivan mahtavaa viettää aikaa rauhassa ilman kiirettä lukemaan, Kiitos vielä J! 

Perjantaina suuntasin pohjoiseen. Pysähdyksen jälkeen matka jatkui kotiin. Matka meni hyvin ja hyvässä seurassa. Nyt olen taas saanut sopeutua täällä oloon ja stressittömään elämään, mikä ei ole ollut niin yksinkertaista kuin uskoisi. 

Joulu meni rauhallisesti. Syötiin riisipuuroa ja kuunneltiin joulurauhan julistusta, lapset odottivat maltamattomina pukkia, katsottiin elokuvia (missä kaikki hyvät jouluelokuvat?), pukki tuli, avattiin lahjoja (Kiitos ihanista lahjoista!), täti pakotettiin leikkimään uusilla leluilla, syötiin, pelattiin porukalla ja nautittiin yhdessä olosta. Tänään sain migreenin joka kyllä tuli yllättävän hellänä. (Jos noin voi sanoa, odotin pahempaa.) Se kuitenkin pakotti minut sohvan pohjalle ja olenkin tämän päivän ottanut aivan rennosti. Jouluperinteeseen kuuluen olen lukenut ylpeyttä ja ennakkoluuloa.

“They walked on, without knowing in what direction. There was too much to be thought, and felt, and said, for attention to any other objects.” ― Jane Austen, Pride and Prejudice

Joulu!

Perjantaina-lauantaina vietettiin pikkujouluja ystäväporukalla. Oli ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa ja jutella aamuyöhön asti. Naurettiin ja herkuteltiin kuten aina. Kiitos teille, ootte parhaita!

Erilainen joulu. Siltä nyt tuntuu. Jotenkin ei ole ehtinyt kaiken kiireen keskellä edes ajatella joulua, ja nyt se yhtäkkiä on jo huomenna. Tänään ollaan hissukseen valmisteltu joulua, minä olen yrittänyt rentoutua. Se on vielä jäänyt yrittämisen tasolle... Huomenna sitten aion nauttia ja unohtaa kaiken muun. Tietysti syödään hyvin ja joulupukkikin tulee käymään. Blogiin palailen taas kun löydän sopivan hetken.

Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!!!

Lista

Yksi tentti ohi, viisi edessä. Tämän päivän pyhitin kuitenkin kaikelle muulle kuin lukemiselle (ainakin melkein). 

Ilkeitä nuo postinkantajat kun tuppaavat joka päivä tuolta postiluukusta noita ihania joulumainoksia! Siitä syystä päätin minäkin sortua tähän ja tehdä joululahjalistan. En kuitenkaan odota saavani tai pyydäkään mitään. Olen jo saanut niin paljon tämän vuoden aikana kun on ollut ylioppilasjuhlat ja muutto ja ties mitä. 

Lista on ehkä itselle enemmän haaveilulista alan sitten säästämään rahaa näihin asioihin pikkuhiljaa. Nämä kaikki ovat materialistisia ja hyvin hartaasti harkittuja. Tietysti toivon myös kaikkea muuta ei materialistista kuten maailman rauhaa ja niin edelleen, mutta niistä tulisikin sitten romaani. Toisaalta en näe tässä listassa mitään tarpeetonta. Listasta tulee kyllä yksi asia hyvin esiin nimittäin TALVI, jota rakastan yli kaiken, mutta joka vaan on täällä niin kylmä. (Kuvia en jaksanut googlettaa, joten saatte tyytyä mielikuvitukseen.)

1. VILTTI! Tänne asuntoon paleltuu. En ymmärrä miksi patterit menee esimerkiksi yöllä pois päältä.

2. Lämmin oloasu. Sellainen jonka voisi pukea päälle koulusta tullessa ja heittäytyä sohvalle SEN paksun viltin alle!

3. Pata. Haluaisin tehdä kaikkia ihania lämpimiä patoja ja tätäkin olen jo pitempään harkinnut. Kyllä se oikea vielä osuu kohdalle.

4. Pitkähihainen/-lahkeinen yöpuku. Havaitsin yksi päivä, etten enää omista kuin yhden pitkähihaisen yöpaidan (sekin kolmasosahihainen) ja housut. Minä kun olen niin kylmäverinen, että talvella en lyhythihaisella nuku.

5. Villapaita. Ja sillä tarkoitan VILLApaitaa eikä mitään tekokuitu riekaletta, joka ei lämmitä mitään eikä ketään.

6. Muumin muutto- muki. Olen himoinnut jo pitemmän aikaa, mutten ole raaskinut ostaa.

7. Ensiapulaukku. Se täytyy joka kodissa olla ja se on hirmu tärkeä jos jotain sattuu.

8. Microsoft office.... (kiitos tietokone kun lakkasit avaamasta kyseistä ohjelmaa, muka vanhentunut ja pyh!)

9. Sivistyssanakirja. Joo löytyy netistä, mutta minä tahtoisin sen ihan kouluakin varten ihan kirjana.

10. Huopikkaat! Tämä on varmaankin se hartain toive, johon yritän säästää rahaa. Onneksi jouluna pääsee kotiin niin voin ryöstää äidin punaiset huopikkaat ja tallustella niillä joulun! Joten ehkä siirrän tämän toiveen ensi talveen.

Tätä listaa katsellessani tärkeimmiksi tulevat viltti, oloasu, yöpuku ja villapaita. Ne ovat ne mitä eniten tarvitsen ja mitkä tuntuu jo että ilman ei enää pärjää. Joten ei muuta kuin säästämään. Huomenna taidankin syödä kasvissosekeittoa…

Tieto lisää tuskaa

Tenttiä tentin perään. Mitä enemmän luen sitä enemmän olen sekaisin tiedosta. Tekemistä taas riittää ja aika tuntuu loppuvan kesken, vaikka taas toisaalta saisi olla jo joulu, että pääsisi kotiin lepäämään. Sitä ennen on kuitenkin edessä marraskuussa yksi tentti ja joulukuussa viisi ja sen lisäksi muut tehtävät. Mietin tässä että tästä on suunnittelu kaukana. Miksi pitää tälleen vuodenloppuun tunkea kaikki tentit että opiskelijat on ihan tuskissaan ja minä ainakin lähellä loppuun palamista. Se vaan että tuppaan olemaan liian vahva ja ankara itselleni. On siinä se hyvä puoli; tehtävät tulee aina tehtyä ajallaan. Mutta nyt ajattelen vain punaista ja tällä kertaa se on positiivinen asia nimittäin joulu. Sillä jaksan eteenpäin.Tämän kaiken takia blogiin tulen tuskin kirjoittelemaan mitään vähään aikaan.

Pyöräillen

Miksi pitää aina odottaa siihen asti että jotain tapahtuu ja sitten mietitään että olisi pitänyt... Tuuli yritti päättää minun päiväni heittämällä minut autotielle (kaiken lisäksi junaristeyksessä ja vilkkaalla tiellä), mutta minä olin nokkelampi (tai sitten en) ja painoin jarrut pohjaan, paitsi että unohdin ettei minulla ole takajarrua lähes ollenkaan (jarrupalat ON pitänyt vaihtaa). No painoin sitten etujarrun pohjaan kun ei siinä vaiheessa muutakaan mahdollisuutta oikein ollut. Kaikkihan tietää mitä tapahtuu kun painaa etujarrun pohjaan lumisessa mäessä ja kovassa vauhdissa... Nyt sitten makoillaan sohvalla ja syödään buranaa turvonneeseen polveen, jos sitä vielä joskus viisastuisi ja huoltaisi pyöränkin ajoissa! Mutta eikö se sanonta mene jotenkin niin että tekemällä oppii. Jos seuraavalla kerralla olisin viisaampi.

Toisaalta aloin miettimään ihmisiä. Monta autoa meni ohi ja näki lentoni, mutta kukaan ei pysähtynyt kysymään tai katsomaan olenko kunnossa. Kyllä minä nyt kuitenkin siellä maassa istuin hyvän tovin ennen kuin uskalsin nousta ylös. Lohdutan itseäni sillä että ihmisillä oli varmasti erityisen hyvät syyt ja kiireet. Olihan juuri pahin aamuruuhka ja pimeää. 

Tämäkin taas oli niitä monen tekijän summia. Se viima oli kyllä jotain aivan kamalaa. Siinä tien kohdassa on mutka ja sitä mutkaa ennen on rakennuksia, jotka ovat hyvä tuulensuoja, mutta kun sitten pääsin avonaiselle alueelle niin eipä siinä paljoa ehtinyt miettiä kun makasin jo maassa. Viima + huonot takajarrut= turvonnut polvi. Pääasia on ettei käynyt pahemmin.

En mitään

Viimeiset päivät on ollut elämän pohdintaa joka suunnasta. Tähän on vaikuttanut muun muassa syysloman varastanut gerontologian tehtävä. Ja tänään kouluun palaaminen. Silmissä siintää etelänmatka. Minä haluun paussin elämääni (lukekaa kouluun, enkä ole ollut siellä vasta kuin kaksi kuukautta).

Minä: Minua ärsyttää.
H: Mikä?
Minä: No ku en saa tehä mitä haluun oikeesti tehä.
H: Mitä sä sitten oikeesti haluut tehä?
Minä: En mä tiiä. Tai no tiiän; En mitään.

Tämä keskustelu sai siis alkunsa kun puhuttiin tulevaisuudesta ja siitä mitä haluaa tehdä työkseen ja niin edelleen. Ollaan me hauskaakin ehditty pitämään näitten syvällisten pohdintojen ohessa. Me otettiin äkkilähtö jouluun ja leivottiin joulutorttuja sekä syötiin pipareita ja vaniljajäätelöä.

Takaisin talvesta syksyyn

Minä lähdin talvesta syksyyn ja minä palasin talvesta syksyyn. Tässä meni mielestäni jokin väärin. Menin siis kotiin, siellä ei ollut talvi, mutta kun lähdin niin sielä oli jo täysi talvi! Nyt kun palasin tänne opiskelijakotiin niin täällä on taas syksy ja sade... Juuri kun pääsin äidille kehumaan ettei koiraa ole tarvinut pestä ulkoa tullessa. Haluan sen lumen takaisin!!! Mutta toisaalta pääsen vielä pyörällä kouluun kun ei ole lunta.

Matka tänne sujui hyvin, vaikka koira olikin ensikertalainen junassa. Meillä oli onneksi seurana minun ystäväni, joka tuli luokseni kyläilemään. Asemalta kotiin käveltiin sitten vielä semmonen pari kilometria rinkan ja laukkujen kanssa. Tänään suuntaamme kauppaan täyttämään tyhjää jääkaappia!

Lunta

Nyt sitä sitten vihdoin on. Mutta missä on se lapsenmielinen iloisuus tästä valkoisesta, ja joka vuosi niin ihmeellisestä ja ihanasta asiasta on? Onko minusta tullut tylsä aikuinen, jolla ei ole aikaa iloita lumesta. Ensimmäiset ajatukset kun ensilumi tuli: (istuin silloin luennolla ja meillä oli tauko) EI! ei ei ei lunta, koska se tarkoittaa auton putsaamista ja liukasta tietä, olihan syysloman alkuun enää pari päivää. Sitten aloin miettimään jokavuotista ainakin puolivuotta kestävää pukemista ja koko ajan saa olla lisäämässä vaatetta. Kylmä.

Luennosta seuraavana aamuna lähdin koiran kanssa ulos ja tällä kertaa lunta oli satanut ihan kunnolla, sitä oli maassa ainakin viisi senttiä. Koira katsoi innoissaan ulos jo käytävässä ja voi sitä riemua kun se ulos asti pääsi. Häntä heilui niin vimmatusti ja kuono heitteli lunta ilmaan. Meidän koira on aina rakastanut talvea ja sinä hetkenä minäkään en voinut muuta kuin hymyillä.

Nyt kun katson ikkunasta ulos, olen aika iloinen. Siellä näyttää kauniilta. Mieleen hiipii pieni ajatus, sisäinen minä hihkuu onnesta; kohta on JOULU! Lumi tietää aina sitä, että joulu on koko ajan lähempänä. Ja myös sitä että kohta on uusi loma, joululoma.