Osaston vaihdos oli erittäin positiivinen muutos muttei mikään olisi niin hyvää ettei olisi huonoakin niin totta kai sain viime viikon aikana järkyttävän kurkkukivun. Vastustuskykyni on onneksi vielä voimissaan ja on taistellut sitä ja muita oireita vastaan jo viikon.
Osasto on siis sairaalahenkilökunnan keskuudessa se kansainvälinen osasto. Eli siellä on eniten ulkomaalaisia potilaita. Minullahan on tällä hetkellä menossa kirurginen harjoittelu niin sikäli on hyvä että sieltä löytyy myös niitä kirurgisia potilaita, vaikka infektio potilaita onkin paljon. (Suomessa ei kyllä sijoitettaisi samalle osastolle kyseisiä potilaita jos olisi mahdollisuus muuhun, järjetöntä sinänsä.)
Henkilökunta on aivan mahtava tällä osastolla! He ovat hyvin kannustavia, erittäin ystävällisiä ja hauskoja. Potilaat on myös olleet aivan mahtavia ja olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Verrattuna kolmososastoon, jossa oli aina liikaa porukkaa töissä ja kauhea häslinki niin täällä kakkosella vallitsee rauha.
Hoitajat ovat ihmeissään siitä kuinka hyvin kuulemma puhun espanjaa, mikä taas on kasvattanut omaa itseluottamusta. Potilaitten kanssa olen päässyt puhumaan niin espanjaa kuin suomea, englantia ja jopa elvyttämään ruotsin kielen taitojanikin.
Teen koko harjoitteluajan aamuvuoroja eli 8-15. Aamut aloitan verenpaineen mittauksella (Joskus myös samalla otan lämmön, yleensä lähihoitaja ottaa sen.) kaikilta 40 potilaalta ja siinä samalla kyselen kuulumisia ja esittelen itseni uusille potilaille ja vastaanotto on yleensä aina yllättynyt kun kerron olevani Suomesta.
Sen jälkeen lähdemme sairaanhoitajan kanssa antamaan lääkkeet ja hoitamaan haavoja ym. Päivä kuluukin sitten niissä touhuissa tosi nopeaa. Suomalaisten potilaiden luona käyn useammin ja minut sinne usein tuupataankin hoitamaan heidät. Saan toimia tosi paljon itsenäisesti ja saan erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi jos on kanyylin poistoja niin minua ei laiteta poistamaan kaikkia 10 kanyylia vaan saan tehdä muutakin sen lisäksi kuten laittaa infuusion, hoitaa haavan, antaa aerosolin ym.
Ainoa asia mitä kadun, on se etten pyytänyt aikaisemmin saada vaihtaa osastoa. Nyt menen innolla loppuharjoitteluun sekä odotan malttamattomana vanhempien tuloa ja kotiin pääsemistä, mihin on enää noin kaksi viikkoa! Oi kuinka kaipaan lunta ja joulua. Mikä varmasti kuulostaa oudolta kaivata lunta, kun saa nauttia ainakin 20 asteen lämmöstä joka päivä. Mutta Lapin tyttö on aina Lapista ja tulee aina sinne kaipaamaan.
Viikonloppuna pitäisi alkaa kunnolla perehtymään tulevaan tenttiin, joka on neljä päivää siitä, että saavun "lomalle" Suomeen. Eli viikonlopun suunnitelmat ovat aika selvät.
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti