Barcelona jäi taakse. Tänään oli kesän jälkeen ensimmäinen koulupäivä. Ihan hyvin meni vaikka univelkaa on rutkasti vielä jäljellä. Opinnäytetyön tekemiseen keskitytään nyt tämä syksy ja kevät. Rinnalla on myös pari opintojaksoa.
Heti siis saatiin tekemistä eikä minulla huvittaisi muuta kuin nukkua. Ehdin vähän aikaa nukahtaa ja sitten olen touhunnut kaikkea pientä mitä on ollut tekemättä. Äitikin käväsi kylässä ja toi koiran mukanaan.
Barcelonan matka oli aivan ihana ja tuli kyllä tarpeeseen. Toivottavasti sillä aurinko määrällä jaksaa tulevan talven. Käveltiin todella paljon ja nähtiin ihania paikkoja. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja niitä ihmisiä oli paljon!
Eräs mummo oli kyllä kaikkein mukavin tapaamamme ihminen. Keskiviikkona (jos oikein muistan) menimme läheiseen kylään junalla. (Barcelonan juna ja metro järjestelmä on kuitenkin paljon hankalampi tajuta kuin esimerkiksi Madridin. Tai sitten vaan ongelma oli meissä, jotka matkusti.) Kuitenkin kun vihdoin löysimme mahdollisen junan päätin tarkistaa, joltain paikalliselta ihmiseltä pääsisikö sillä perille asti. Istuuduin tämän 84-vuotiaan katalonialaisen mummon viereen ja kysyin neuvoa espanjaksi. Hän vastasi katalaaniksi. Sanoin etten ymmärrä ja hän vaihtoi ystävällisesti kielen espanjaksi ja kertoi myös olevansa menossa kyseiseen kylään. Hän kehotti meidän seuraamaan häntä niin pääsisimme perille. Niinpä pääsimmekin helposti perille tämän todella ystävällisen ja sympaattisen rouvan avulla, jota ilman olisimme todennäköisesti joutuneet jonnekin ihan muualle. Sain myös jutella espanjaksi hänen kanssaan enemmän kuin vain jokapäiväistä sanastoa ravintolassa. Iso kiitos hänelle!
Kaupungissa kävelyyn sisältyi myös nähtävyydet joista kerron ehkä myöhemmin lisää sekä kauppakeskukset ja ne lukuisat kerrat kun etsimme ruokapaikkoja. Silti juurikin se kävely oli aivan ihanaa. Vaikka välillä oli paahtavan kuuma ja varsinkin tunkkaisissa saunan kaltaisissa metrotunneleissa ollessa toivoin olevani mielummin Suomen kylmässä pakkasessa, enkä uskonut koskaan kaipaavani sitä kuumuutta. Mutta älä koskaan sano koskaan koska heti kun pääsimme Suomeen väsyneinä ja riutuneina yölennosta, olimme jäätyä kuoliaaksi kylmällä kentällä, puhumattakaan yöjunasta!
Täydellinen reissu takana ja olen onnellinen että se tuli tehtyä! Kiitos rakkaille ystäville vielä seurasta ja kaikesta!
P.S. Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti