Tekisi niin mieli purkaa tänne kaikki se turhautuminen jota sisälläni kannan, mutta kun se ei lukijakunnan vuoksi ole täysin mahdollista, niin sivuutan asiaa julkiselta kannalta. Hyvä jos itsekään ymmärrän mistä puhun, saatika mitä haluan sanoa.
Kysymyksiä siis. No niitähän on monenlaisia ja jos jonkin niin sen olen oppinut koulussa, että miten tulee kysyä, jotta vastaus olisi kattava. Tiedän myös, että yhteen kysymykseen voi vastata monella tavalla jos kysymys on tietynlainen ja olla silti tekemättä mitään väärin.
Moni muukin tietää tämän asian. Kysyminen on aika tärkeä asia. Luulisin myös että lähes jokainen meistä tekee sitä päivittäin. Kuinka moni kuitenkaan kiinnittää vastaukseen oikeasti huomiota? Siinäkin oli taas kysymys.
Eräs vieras ihminen ei kuullut minun vastauksiani, tai haluan ajatella niin että hänellä oli omia asioita, jotka estivät vastauksieni aidon kuulemisen. Tätähän voi tietysti sattua missä vain, esimerkiksi kaupassa mutta yleensä myyjät kyllä hoitavat asiansa erinomaisesti, koska onhan tässä tapauksessa kyselijänä asiakas ja vastaajana myyjä.
Miten se vaikuttaakaan millaiset roolit missäkin tilanteessa on. Täytyy minunkin myöntää, etten aina kuule vastausta vaikka olen itse esittänyt kysymyksen. Sitä yritän kyllä välttää parhaani mukaan.
Ehkä yritän vain tällä kaikella sanoa että kuunnelkaa ihmiset! Varsinkin niitä lapsia, joille se kuulluksi tuleminen on todella tärkeää ja siten katkaistaan tämä kuuntelemattomuuden kierre. Mutta myös vastatkaa niin että itsekin kuulette vastauksenne.
P.S. Tekstissä ei ole kyse äänen volyymista vaan aidosta läsnäolosta. Ei muuta asiaa tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti