Matkustamisen huono puoli on se, että kun matkalta pääsee kotiin on ihana olla kotona, mutta sitä ihanaa oloa kestää tasan kolme päivää, korkeintaan pari viikkoa. Minusta tuntuu ettei täällä ole minulle enää mitään, vaikka olen aina liputtanut tämän paikkakunnan puolesta. Edelleenkin ajattelen että täällä haluaisin asua, mutta kuitenkin kaikki negatiiviset puolet puskee esiin ihmisten puheista. "Eihän siellä ole mitään, talvi on niin pitkä ja pimeä, ei ole töitä, matkustaminen on hankalaa...jne."
Osa nuista asioista pitääkin paikkansa mutten tiedä onko se lainkaan negatiivista että on pitkä talvi ja onhan täällä vaikka mitä. Paljon matkailua, kulttuuria ja vaikka mitä tekemistä. Silti tuntuu etten minä vaan ole niissä mukana. En vielä oikein kuulu tänne.
Toisekseen kaipaan paljon ystäviäni. Täällä on jotenkin niin autiolta, vaikka ympärillä on monta tuhatta ihmistä. Suurin osa ihmisistä on seuraavaksi lähimmässä suuressa kaupungissa, missä voisi olla mukava asua, mutta viihtyisinkö sielläkään loppujen lopuksi?
Ehkä olen vaan luonteeltani sellainen, etten voi olla samassa paikassa kauaa tai sitten se on vain kausiluonteista mielialan vaihtelua. Jokatapauksessa en osaa olla paikallani. Reissukohteita kyllä riittäisi mutta kun tuo opiskelijan budjetti pistää vastaan.
Opiskelu motivaatiokin on jossain lomilla vielä. Ei auta kuin olla kärsivällinen ja elää päivä kerrallaan, vaikka tällä hetkellä olen yhtä hukassa kuin neula pellossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti