Matka kotiin on takana ja se olikin elämäni kamalin matka. Ajoin siis yksin tai no koiran kanssa 400 kilometriä. Sää ei suosinut yhtään. Lunta satoi koko ajan, tie oli liukas ja siinä oli urat. Selvisin kuitenkin, vaikka välillä epäilen että jaksanko ajaa. Tiellä oli tietysti myös poroja sekä irtokoira joka jäi myöhemmin takan olleen auton taakse. Raukka.
Kotona sitten odotti veljenpoika joka oli juuri tullut sairaalasta viiden tikin kanssa. Niin siinä käy kun on mummon luona hoidossa. No ei nyt sentään vaan poika oli hypännyt hyppyrimäellä ja loukannut polvensa. Haava oli luuhun asti. Sitä sain sitten tänään hoidella. Ja poikaa on saanut koko ajan vahtia liikkumasta liikaa.
Eilen alkoi kakun väsääminen ja siitä sitten lisää seuraavassa tekstissä. Nyt on kuitenkin ihana olla kotona ja toivottavasti vähän ehtii levähtämäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti