Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Day with the princess

Pikkuneiti tuli lauantaina kylään ja jäi lopulta yöksi, koska ei halunnut lähteä kotiin. Hän halusi nukkua tädin viekussa. Vietettiin laatuaikaa katsellen prinsessavideoita ja höpsötellen. Piirrettiin, leikittiin, laulettiin ja tanssittiin sekä käytettiin koiravanhusta lenkillä. Ulos lähtiessä tyttö tokaisi: "Ei tätä pukua saa päälle kun mulla on jo neljä paitaa päällä(liioitteluako?)". Tosiasiassa oli vain kaksi. Ja kun täti varautui pakkaseen laittamalla neidille huivin kaulaan niin sain kuulla: "Luuletko sinä minun olevan lumiukko, sulan kohta kuumuudesta!".

Illalla pestessämme hampaita neiti katsoi minun perusteellista hampaiden pesua vakava ilme kasvoillaan. Hetken perästä tyttö teki samoin mukana ja huokaisi lopuksi: "Kyllä tämä sinun tapa on aika raskasta, eihän minun käsi jaksa koko ajan heilua." Kun nukkumaanmenoaika lähestyi kuuntelimme Espanjalaisen nukkumaanmeno laulun. Nukkumaan mentäessä, jotta saisin meidän projektimme (Teemme terveyspelin lapsille.) tarinaa eteenpäin, kerroin itse iltasadun joka oli samalla kasa opetuksia (siis pelin tarinaa). Neiti kuunteli kiinnostuneena ja lopuksi sanoi: "Sinä olet hyvä satukirja." Tyttö halasi ja toivotti hyvää yötä ja kertoi kuinka paljon minusta tykkää.

Pikkuneiti saa minuunkin lisää energiaa. Pyykit tuli pestyä, astiat tiskattua ja paikkoja järjesteltyä sekä vanhoja tavaroita karsittua (Huom vanhempieni kotona). Neidin etuhiuksetkin tuli lyhennettyä. Takaa hiukset ovat jo tosi pitkät, mutta niihin ei kuulemma saa koskea kun hänestä tulee vielä tähkäpää.


Kaiken kaikkiaan tuottelias päivä! Se sai minut miettimään kauanko menee, että pääsen tänne käymään ja voimme taas viettää yhdessä aikaa. Minun ihana kummityttö! Onneksi on skypet ja puhelimet. Ja aika menee loppujen lopuksi tosi nopeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti