Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kirjoittaa


Haluan kirjoittaa, mutta kun aloitan kirjoittamisen, en muista enää niitä monia asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa. Ehkä alan kuljettamaan muistikirjaa mukana ja merkkaan sinne muistiin mitä haluaisin kirjoittaa ja tuoda esiin blogissa. Minun pitäisi myös kirjoittaa meidän pelin tarina. Onhan nyt myös ylioppilaskirjoitukset ollut esillä mm. mediassa sekä ystävilläni jotka kirjoittavat nyt. Olipas siinä monta kirjoittaa sanaa. Mennäänpä asiaan.

Harjoittelu loppui perjantaina ja olen kyllä niin tyytyväinen niihin kolmeen viikkoon. Harjoittelu tuli sopivaan aikaan meidän opiskelua ajatellen. Paljon asioita tuli käytännön kautta sisäistettyä sekä koulussa opittuja asioita pohdittua syvemmin. Myös tulevia harjoitteluja ja opiskelua varten lähti mukaan paljon ajatuksia sekä tietysti opittuja asioita. Minulla oli tosi hyvä lähiohjaaja, hän neuvoi hyvin, vastasi lukuisiin kysymyksiini sekä pohti kanssani ja tietysti opin häneltä paljon. 

Yli kolmen viikon jälkeen oli ihana palata kotiin. Käly ja veljenlapset hyvästelivät meidät junaan. Poika oli peloissaan, että jos juna lähtee liikkeelle ja he jäävät sisään. Eivät onneksi jääneet, koska aikaa oli reilusti ennen junan lähtöä. Junamatka meni onneksi hyvin ja selvisimme kotiin tavaroiden kanssa. Koira oli innoissaan kun pääsimme sisälle. Vaikka minua jännitti miten se taas reagoi tänne tulon kun ehti olla kotona joulukuun alusta. 


Olen nyt ollut kohta viikon flunssassa ja tuntuu että koko ajan vaan pahenee. Toisaalta uskon ettei tämä tauti enää kauaa minussa viihdy. Koiralla on antibiootit tulehtuneeseen tassuun, joten sairastelemme täällä yhdessä. Paitsi että minähän olen koulussa päivät. Maanantaina tuntui, ettei tämä kevät tästä yhtään helpota vaikka piti. Tiistaina taas olin jo ihan innoissani mitä tuleman pitää kun alkoi potilaan tutkiminen sekä lääkärin luennot. Toisaalta lääkärin luennot ovat neljästä eteenpäin ja tiistainakin olin 10,5 h koulussa, mikä ei koiran kannalta ole laisinkaan mukavaa. Ei kyllä minunkaan. Torstaina on samanlainen päivä. Muita aineita mitä keväälle on tähän mennessä ilmoitettu olevan on projektitoiminta (peli), liiketoimintaosaaminen (<-turha), kirurgia ja sisätaudit (mielenkiintoista), lääkehoito (jatkuu) ja tietysti ne aina niin ihanat lääkelaskut. Unohdin aivan varmasti jotain.

Eilen päivää piristi hirmuisesti mummilta tullut kirje. Se oli niin kaunis että pari kyyneltäkin tipahti ja tuli kova ikävä mummia. Ehkä minä vielä tälle keväälle pääsen etelässä käymään. Eilen illalla huomasin myös että minullahan on aikaa lukea! Vaikka niin myöhään pääsin ehdin lukea kirjaa (ei opiskeluun liittyvää) ja nyt olen päättänyt suuntaavani joku päivä kirjastoon ahmimaan mukaani kaikki ihanat romaanit. Olen jo kärsinyt vieroitusoireita tästä lukemattomuudesta ja kirjoittamisen vähyydestä.

Mutta kirjoittamisesta puheen ollen nyt jatkan pelin tarinan kirjoittamista, vastaan mummon kirjeeseen ja kirjoitan pari reseptiä ylös jos saisin keksittyä jotain mukavaa ruokaa loppuviikolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti