Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

lauantai 15. helmikuuta 2014

Frustrado

Viikonloppu kun ei tarvitse tehdä mitään. Voisi levätä ja parantaa tätä hiivatin flunssaa, mikä ei lähde millään. Mutta ei. Silti täytyy keksiä kaikenlaista kaappien siivouksesta kaupassa käyntiin. Nyt vaan oli niille sopivasti aikaa. Olen minä silti aloittanut puhelakon. En sano sanaakaan tai mahdollisimman vähän, jotta kurkku saisi rauhan. Viime viikolla koulussa harmittelin, että olisi ne nielunäytteiden sun muiden tutkimiset ollut jo silloin, kun minä vielä olin kipeä. Ei tarvitse enää harmitella, taidan olla vielä niitä tutkittaessa kipeä ja oivallinen koekappale. (Tekstistä voi havaita pientä ketutusta.)

Minusta tuntuu että muita haittaa enemmän kuin minua itseäni että olen "niin" kipeä. Tai oikeastaan pitäisi käyttää termiä sairas. Koska minua itseäni ei vaivaa kipu ei nosiseptiivinen, neuropaattinen eikä idiopaattinen kipu. Totta puhuen yskä kyllä hieman häiritsee ja toivoisin sen katoavan ihan jonnekin muualle kurkustani, mutta antoi se sentään minun viime yönä nukkua. Toisin kuin puhelin. Alan kyllästyä nettiin ja nopeaan yhteydenpitoon. Haluan mennä ajassa niin kauan taaksepäin, että puhelimesta vain haaveiltiin. Kirjepaperi ja kynä kiitos! Saisi keskittyä siihen mitä sanoo ja saisi lisäksi kaikki sanottua mitä haluaa, ajatuksella sekä lämmöllä. Eikä kauhealla hopulla.

Tiivistetysti sanottuna ihan pikkiriikkisen harmittaa sairaana oleminen kun terveenä voisin tehdä paljon enemmän! Kuntokin tippuu kun mitään ei voi tehdä, nyt jo pelkkä portaiden nouseminen ottaa keuhkoihin. Astmalla on tietty vaikutusta. Se saa taudin vaikutukset kaksinkertaistettua, mutta lääkkeillä olen pärjännyt ihan hyvin. Yskä lähtee yskimällä ja nuha niistämällä sekä tietty sarvikuono on oiva apu! Yskänlääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Niillä ei ole todettu olevan tutkitusti mitään vaikutusta ja olen itsekin miettinyt että mitä hiivattia se yskänlääke siellä mahalaukussa auttaa. Ei sitä limaa sieltä tarvitse irrottaa. Älkää siis ihmiset tuhlatko rahojanne tähän täysin kaupallistettuun turhikkeeseen. Nenäsumutteet sen sijaan ovat varsin hyödyllisiä.

Positiivista päivässä: sain pelin tarinan kirjoitettua, koulutehtävät mitä tulee jne. järjestettyä, pesukoneen roskaloukun puhdistettua, takin korjattua (oli itse asiassa mukavaa, haaveilen edelleen siitä ompelukoneesta) ja pestyä, sain raahattua itseni prismaan ja ostin muumimukin (Niiskuneiti) pitkän harkinnan jälkeen vain 10 eurolla, vaatekaapin sekä lipaston laatikot järjestettyä (omistan täydellisen järjestyksen pakkomielteen), lääkelaskuja laskettua siis kohta! (nyt se on kirjoitettu niin se on pakko toteuttaa) sekä katsoin Titanicin pitkästä aikaa! (eli toisin sanoen olen istunut jopa melkein 3h paikallani.) Ettei vaan näistä huomaa että olen jonkinlainen suorittaja. Päässäni on jatkuvasti tekeillä uusia tehtävälistoja, jotka ehdottomasti täytyy tiettyyn aikaan mennessä saada tehtyä. Minulle tämä kaikki on jollain tavalla sitä rentoutumista. Tapansa kullakin. (Ärsyttää tällainen tehtyjen asioiden kirjoittaminen. En yritä päteä sillä mitä kaikkea olen tehnyt, vaan enemmänkin taltuttaa itseäni että olen jo tehnyt ihan tarpeeksi.)

Ystävänpäivää vietin skypettäen ja leffaa katsoen. Saatoin mahdollisesti tekaista pari koulujuttuakin sekä imuroida en kyllä myönnä niitä tehneeni. Ihanaa myöhäistä ystävänpäivää vielä kaikille täälläkin! Olette kyllä ajatuksissani ja pyydän anteeksi vähäsanaisuuttani. Terveisin yksi, joka lupasi olla viikonlopun tekemättä mitään muuta kuin parantavansa flunssaa. En siis ole tehnyt mitään jos joku kysyy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti