Nyt se on tehty, kanylointi. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin hirveää. Oikeastaan tykkäsin sen laittamisesta. Alkutunti vaan meni huonovointisena. Pelkkä ajatuskin että minua pistetään sai pyörryttämään. Sitten kun istuin kanyloitavaksi olin valmis pyörtymään, mutta minua ei kanyloitukaan, koska suonet oli liian syvällä (karkasivat). Mikä helpotuksen tunne! Ei minunkaan pistettävä onneksi kovin kärsinyt. Kanyloinnin ei kuulu sattua, muuten se ei ole oikeassa paikassa eli suonessa. Se vaatii sorminäppäryyttä ja rauhallisuutta. Siinä kun on monta vaihetta. Ensin me tietty harjoittelimme nukkekäsiin, ennen kuin teimme toisillemme.
Viikko on mennyt hyvin. Voin vihdoin sanoa olevani terve. Nyt pitää vaan toivoa että koiran tassu paranisi. Eilen oli kuivin lääkärin luento tähän mennessä. Hän aloitti viisi minuuttia aikaisemmin, puhui suoraan dioista ja kauhealla vauhdilla. Mitään ei ehtinyt kirjoittaa ja tunnin päästä luento oli jo ohi. Ehkä hänellä oli kiire kotiin. Ei sillä että minua haittaisi. Ehdin käydä pitkällä lenkillä. Muutenki tällä viikolla on ollut enemmän aikaa, kun tunteja on peruttu. Enää viikko ahkeraa opiskelua niin pääsee lomalle. Ihanaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti