Vain hetki

Alan pikkuhiljaa muistamaan miksen pidä keväästä, vaikka se toisaalta on niin ihana. Tällä hetkellä mieleen vaan hiipii enemmän niitä miinuksia kuin plussia. Aloitan miinuksista; Migreeni on muistutellut olemassa olollaan nyt vähintään sen kerran viikossa. Kohtaukset ovat vaihdelleet ensinnäkin aurattomista aurallisiin. Yhtenä aamuna haistoin kaiken ympärilläni hirmu voimakkaasti ja sen jälkeen kuin isku taivaalta tuli päänsärky. Toisena iltapäivänä pääsin juuri ja juuri kotiin kun olin jo oksentamassa.

Aurallinen migreeni on siinä mielessä parempi, että ehdin ottaa lääkkeen (jos ehdin). Yleensä päädyn kuitenkin vaan makaaman illaksi sohvalla tekemättä mitään. Puhumattakaan koiran ulkona käyttämisestä; Jos olette havainneet oudosti kävelevän, hukassa olevan ja päätään pitävän henkilön valkoisen koiran kanssa, se olen varmasti ollut minä.

Toinen vitsaus on astma ja allergiat. Nenää kutittaa koko ajan. Avaavaa lääkettä menee luvattoman paljon. Maantiepöly, joka ikinen kevät vihaan pyöräilyä ja lenkkeilyä. Ilman on niin kuivaa. Kaikki pöllyää ulkona. Sisälläkin ahdistaa henkeä ja tuntuu, etten haistakaan muuta kuin maantiepölyn. (Paitsi kun on migreeni, haha.) Tiedän että tämäkin on vain ohimenevää. Kohta taas helpottaa, mutta silti eikö tässä ole muutenkin ihan tarpeeksi kestämistä koko keväässä?

Stressi. Kevät ja kiire. Kohta on kesäloma, mutta sitä ennen sata asiaa mitkä pitäisi muistaa. Päällimmäisenä tietysti koulu, mutta myös muut asiat. Tänäänkin olen soitellut moneen numeroon, että sain astmalääke reseptini uusittua. Toisaalta koen, etten stressaan yhtään niin paljoin kuin loppuvuodesta. Mietin että mihin tässä on kiire? Lukeminen on tietysti tärkeää. Erityisesti kun on kyse ihmishengistä ja heidän hoitamisestaan sekä mahdollisesti pelastamisesta, mutta en minä niitä asioita opi kiireen kanssa. Maltti on valttia. Tuppaan vaan unohtamaan sen liian usein. Aika moni myös ajattelee, että kun on menossa harjoitteluun niin pitää osata kaikki. Ei se mene niin. Siellähän sitä opetellaan. Kunhan perusasiat on kunnossa ja oppimisen into! Kaikkea ei tarvitse heti tietää. Joten no stress!

Pitikö niitä positiivisia asioita olla? Okei, onhan tuo kevät kaunista aikaa, linnut laulaa ja niin edelleen. Kaikista parasta kuitenkin on, että pääsen käymään kotona! Kävimme tänään koiran kanssa ostamassa junalipun. (Viime kertaan verrattuna aivan mahtava asiakaspalvelu oli nyt, olikin kyllä eri virkailija.) Raukka ihan innoissaan käveli asemalle. Luuli, että me haetaan joku sieltä tai lähdetään itse jonnekin. Sitten takaisin kävellessä vetaisi minulta hanskan kädestä ja käveli koko matkan kotiin sitä suussa kantaen.