Ulkona on sumuista ja taivaan peittää harmaa vanu. Ainoa mitä kaipaan on vesisateen ropina ikkunaa vasten. (Parvekkeeni on asunnon mittainen.) Olen silti pari kertaa fiilistellyt sadetta avaten parvekkeen oven ja aistien sen raikkaan tuoksun.
Haluan vain vetäistä kumisaappaat jalkaan ja kohottaa kasvoni sadetta vasten. Koira ei ollut samaa mieltä kanssani aamulla, kun puin sille sadepuvun päälle ja päätin lähteä pidemmälle kävelylle metsään. (Olin ainoa koiran ulkoiluttaja, joka hymyillen käveli eteenpäin.) Nyt saa taas keuhkot raikasta ilmaa, ilman pölyäviä teitä. Tulee mieleen kesäillat mökillä vesisadetta kuunnellen keinutuolissa. Miten ihminen voikaan pitää näin paljon sateesta.
Sateista sunnuntaita kaikille!
 |
| Kuva täältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti