Huomenna loppuu neljältä= pääsen aikasin vihdoin! Pitkiä päiviä ihan liikaa takana. Kirurgia tulee jo korvista ulos. Hoitopuvustakin olen ajatellut tehdä lattialuudun jo monena päivänä. Tänään tutustuimme leikkaussaliin (koulumme), välillä sitä toivoisi itse makaavaan sillä leikkauspöydällä relaksoituna. Päässä pyörii miljoona ja sata asiaa; paritöitä, projekteja, tehtäviä, haastatteluja, laskuja, harjoittelut, lukeminen ja ne lähenevät tentit. To-do-listat ei mahdu enää yhdelle paperille.
Päätin sitten eilen lääkärin luennon jälkeen käväistä kaupasta spagettia. Pääsin kauppaan ja tajusin että minähän olin ajatellut tehdä lohkoperunoita kalapyöryköiden kanssa enkä spagettia. No jonotin silti 20 minuuttia pelkän spagetin kanssa. Sen jälkeen oli kyllä omatkin jalat spagettia, kun olin syöny viimeksi kunnolla ennen yhtätoista. Sitten kauheella kiireellä kotiin ja koiran kanssa ulos. Totta kai ne roskat pitää viedä kaikki kerrallaan, että säästää aikaa. Eli kannan lehtipinoa, biojätepussia ja roskapussia samaan aikaan ja kun siihen lisätään koira sekä nälkänen taluttaja niin ollaan vähintään selällään rappusissa.
Jotain hyvää ettei huonoakin siis jotain huonoa ettei hyvääkin. Sain varattua harjoittelupaikan syksylle ja kesälle yritän huomenna soitella harjoittelupaikkaa. Sisätaudin lääkelaskut ovat siis läpi. Tänään olin uusimassa kirurgian laskuja. Mielestäni sain kaikista oikeat vastaukset, kunnes valvova pöllö ilmoittaa, että pitää näyttää henkilöllisyystodistus. Arvatkaa kuka oli jättänyt sen (vahingossa) kotiin, ei armoa vaan paperi meni suoraan ei arvioitaviin. Hienoa! Ja sitä paitsi sitä typerää ajokorttia ei ole ennenkään tarvinut. Ei ärsytä Ei!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti