Lauantai aamu: suunnittelen mitä kaikkea teen päivän aikana. Yhtäkkiä muistan etten ole kirjoittanut edellisen päivän muistiota harjoittelusta. Suljen television ja päätän alkaa kirjoittamaan tietokoneella.
Ajatukset kuitenkin harhailevat enkä muista mitään mitä kirjoittaisin. Suuntaan katseeni ulos. Hetken havahdus; minä kuivaan pyykkiä terassilla Espanjassa. Minähän asun Espanjassa!
Yksi pitkäaikaisista haaveistani on toteutunut ja nyt vasta tajuan sen. Koti-ikävä on vienyt stressihormoni tasoni niin korkealle etten ole edes ehtinyt ajatella muuta kuin kotiin paluuta. Olen ehtinyt tehdä jo monta sitten kun listaa kun tajuan että miksi suunnitella jatkuvasti tulevaa kun voisi elää hetkessä?
Tämä on yksi suuri haaveeni, joka ei ole vielä edes ohi ja minä suunnittelen jo seuraavaa. Sama on käynyt monen muunkin kanssa. Yläasteella odotin pääsyä-> lukioon-> mielessä aupairina työskentely -> opiskelu terveydenhoitajaksi -> asuminen espanjassa.
Ajatukset siitä että kirjoitan "sitten kun" harjoittelu on ohi, on kesä, opiskelu helpottaa saavat väistyä. Niinpä suljen tietokoneen, tartun kynään ja alan kirjoittaa. Nautin hetkestä. Tässä ja nyt.
P.S. Osaston vaihto on ollut erittäin myönteinen ja nyt jatkan harjoittelua innolla enkä pakolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti