Kirjoittamisen aihetta riittäisi harjoitteluun liittyen vaikka kuinka, mutta netin puuttumisen takia kirjoitan niitä sitten kun pääsen Suomeen.
Sama rytmi jatkuu kuin viime viikollakin. Ensi viikolla on edessä osaston vaihto ja toivon sen parantavan harjoittelussa viihtymistäni. Osaston, jossa nyt olen työilmapiiri on niin huono. Eikä se siten edistä oppimistani, olen nyt hyvin kiitollinen siitä että sain akuuttiosastolla kesän aikana olla kirurgian puolella kaksi viikkoa muuten tämä harjoittelu olisi mennyt ihan hukkaan.
Haasteita tarvitaan aina ja tämä on yksi niistä. Sitäpaitsi jos en olisi nyt lähtenyt olisin kuitenkin jossain vaiheessa halunnut kokea täällä asumisen ja elämisen. Eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Tämä on erinomainen lomailukohde mutta minähän en ole lomalla... Vanhemmat tulevat ilahduttamaan omalla lomallaan.
Viikonloppuisin saan onneksi nauttia vapaudesta ja vihdoin on aikaa toteuttaa asioita mitä ei koulukiireiden takia ole ollut mahdollista tehdä. Harjoittelu on silti harjoittelua ja vaatii myös paljon, enemmän kuin koulu, mutta koska täällä ei ole muita niin ei minun tarvitse jakaa aikaani vaan itseni toteuttamiseen on aikaa.
Tutustunut olen moniin ihmisiin, lähinnä vanhempiin suomalisiin tai britteihin. Heidän kanssaan on mukava jutella ja kuulla heidän elämänkokemuksistaan. Odotan tosi paljon että saan rakkaita ihmisiä tänne Suomesta, yhdessä on paljon mukavampaa. Jo pelkkä puhelinsoitto tai tekstiviesti Suomesta tänne piristää aivan valtavasti!
Näissä maisemissa kyllä viihtyy ja enää ei ole montaa viikkoa niin saan toivottavasti nauttia Suomen lumesta ja ihanasta joulusta, jota odotan yli kaiken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti