Suoraan töihin

Niin mikä perehdytys? Ensin seisoin kymmenen minuuttia kun käskettiin odottaa pomoa, joista kerron myöhemmin lisää, ja sitten puhuttiin minusta niin kuin olisin joku puupää. Sain monta kertaa sanoa että hei minä muuten ymmärrän teitä. Sen jälkeen eräs nainen kysyi nimeni ja kertoi omansa. Saman tien ilman enempää puhetta käski minun seurata häntä. Pian huomasin seisovani piikki kädessä kunnes tajusin kysyä että niin mihin tämä pistetään? Siitä eteenpäin ilmaan mitään seurantaa laittelin tippoja, poistin kanyyleita, hoidin haavoja ja pistin. 

En ymmärrä miten ikinä olisin pärjännyt jos en olisi jo käynyt sisätaudin harjoittelua. Tämä päivä oli aika nopea lasku maan tasalle. Potilaita on laidasta laitaan. Vastasyntyneistä vanhuksiin. Espanjalaisista englantilaisiin. Espanjalaiset olivat hyvin erilaisia, toiset luulivat minua espanjalaiseksi, vaikka puhuin eritavalla ja osa ei halunnut minun tekevän kun ei ollut yhteistä ymmärrystä tarpeeksi. Englantia puhuvat olivat todella ystävällisiä ja tykkäsivät tietysti että puhuin myös englantia, koska suurin osa(kaikki tällä osastolla) ei puhu englantia.

Osastolla ja koko sairaalassa vallitsee hierarkia. Sen huomasi heti. Kaikilla on eriväriset vaatteet. Osastonhoitajia on minun osastolla kolme ja he istuvat päivän koneella. Heitä kutsutaan pomoiksi ja selvästi heidän läsnäolo vaivaa muita hoitajia. Lähihoitajat eivät tee juuri mitään muuta kuin jakavat ruoan, vaihtavat asentoa, huolehtivat puhtaudesta (suihkussa potilaat käyvät itse, ellei ole suuri avun tarve). He eivät tee läheskään yhtä paljon kuin suomessa lähihoitajat tekevät. Sairaanhoitajille kuuluu mittaukset (mm. vs/rr), lääkkeenjako, haavanhoito ym. 

Mittasin tänään verenpaineen melkein kaikilta osaston potilailta (n. 40) MANUAALISELLA mittarilla. Hoitaja vain kysyi oletko mitannut. Sanoin että joo, mutten potilaalta. No nyt opit. Eikä hän edes varmistanut että osaan mitata. Nyt ainakin sujuu manuaalisella mittaus, vaikken kaikilta saanutkaan tuloksia. 

En todellakaan aio olla sairaalassa sitä tuntimäärää mikä minun kuuluisi olla, koska kielenkääntäminen vie niin paljon energiaa ja vaatii työtä kotona etten todellakaan jaksaisi. Minua myös ärsyttää kun en voi kommunikoida yksin potilaiden kanssa tarpeeksi hyvin, koska en ymmärrä kunnolla heitä. Varsinkin, koska puhe koskee sairaalasanastoa. Kaiken lisäksi tämän alueen murre on erittäin haasteellista ymmärtää ja suurin osa puhuu niin kuin olisi jotain ylimääräistä suussa. 

Onneksi osastolla oli suomalainen aikuinen lähihoitajaopiskelija, joka kertoi paljon osastosta ja kaikesta muustakin sairaalassa. Ihanaa puhua suomea ja mistä vain ilman että kukaan muu ymmärtää mitään. 

Sekoilen jo ihan sanoissani niin taidan laittaa lepäämään. Jalatkin ovat niin kipeät että kävely sattuu ja pää on väsynyt kaikesta kääntämisestä ja ymmärtämisestä.