Hyvin menee. Meneehän se muttei se tosiasiassa kerro mitään. Arki se on täälläkin. Ja mitä muistan edellisistä harjoittelusta se on raskasta arkea.
Olen nähnyt ihmeellisiä asioita kuten vauvan syntymän, mutta olen nähnyt myös asioita mitkä menevät kaukaa sairaanhoitajan etiikasta.
Tunteet on hyvin ristiriitaisia. Yritän silti parhaani. Tämä on valtava kokemus olla täällä ja tiesin kun lähdin ettei tämä tule vastaamaan samaa mitä Suomessa.
Koti-ikävä on myös nyt vaivannut vähän enemmän. Aika menee onneksi nopeaa. Enää ei ole montaa viikkoa niin pääsen takaisin Suomeen.
Ötökkä jahti makuhuoneessa vain vahvistaa tuota edellistä. Tulipahan suursiivous tehtyä ja ylimyrkytettyä kaikki nurkat. Ja kyseessä on tuntematon nopea möyriä joka ei onneksi ole torakka. Kyllä minun ötökkä kammoisen psyyke käy aika kovilla. Oi että odotan Suomea ja pakkasta.
Onneksi on olemassa myös ihania ihmisiä ja erityisesti myös niitä potilaita, jotka auttaa jatkamaan päivästä toiseen. Tämä työ on kuitenkin niin palkitsevaa kaikkien huonojen puolienkin kanssa. Ja ainahan on viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti