Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

torstai 21. maaliskuuta 2013

Dia 3

Tämän päivän ajatuksia: au pairina olo ei ole helppoa, mutta sehän nyt jo tiedettiinki. On niitä hyviäkin hetkiä tämä päivä nyt lähinnä perustuu niihin huonoihin.

Alkaa jo nyt mennä hermot noihin lapsiin ja vanhempiin. Miksi kaikki pitää antaa periksi? Täällä toisten lyöminenkin on okei ja siitä tehdään vaan vitsiä. Lapsilla ei ole melkein minkäänlaisia rajoja. Syöminen on tuskaa, pukeminen vielä enemmän ja sitten vielä hakataan ja huudetaan koko ajan. No syömisen vaikeus (kaikilla paitsi nuorimmalla joka syö toistenkin ruoat) voi kyllä johtua siitä että kaikki on flunssassa (itse odottelen milloin se tarttuu minuun), mutta ei se selitä sitä että jos lusikan tahallaan heittää lattialle niin sitä ei tarvitse nostaa.

Parhaiten minulla sujuu nuorimman kanssa, joka on jo täysin sujut kanssani. Kaksoset on yhtä painajaista kaikki on ei ei ei ja ei (olen jo alkanut epäilemään josko nuo muuta osaavat sanoa). Minä en kelpaa pitää aina olla äiti tai isi ja kun minä kiellän jotakin niin tietenkin ne alkaa huutamaan ja sitten pelastava äiti tai isi tulee paikalle ja minä olen se paha tässä. No mutta lapset on yleensäkin Espanjassa aika hemmoteltuja (ainakin näillä rikkaimmilla), se nyt vaan on fakta.

Jotain mukavampaa: tänään paistoi aurinko koko päivän. Oli 15 astetta lämmintä ja tänään alkoi virallisesti kevät. Oltiin pari tuntia pihalla leikkimässä. Päivällä käytiin kylällä sekä kaupassa (kaksi täyttä kärryllistä ruokaa) ja vanhin piti hakea koulusta kesken kaiken kun hänellä oli maha kipeä. Hänet vietiin heti terveyskeskukseen. Pelkän mahakivun vuoksi, joka suurella todennäköisyydellä johtui siitä, ettei hän ollut aamulla syönyt mitään. Pääsin siis myös jo tutustumaan espanjalaiseen terveyskeskukseen jo kolmantena päivänä. Kylän tk:ssa on muuten ihan oma lastenlääkäri.

Tekemistä täällä riittää. Aika ei todellakaan käy pitkäksi, nytkin on kiire kirjoittaa tätä, että ehdin nukkua tarpeeksi, jotta jaksan huomenna. Suuntaan katseeni kuitenkin aurinkoisin mielin huomiseen.

(Kuvia en vieläkään ole valitettavasti ehtinyt ottaa, joten niitä tänne ilmestyy kun vaan saan otettua.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti