Aamulla tapasin ensimmäisenä kodinhoitajan. Hän teki minulle kaksi paahtoleipää oliiviöljyn kanssa ja mehua. (Vaikka tarjouduin itse tekemään leipäni). Juttelin myöhemmin päivällä hänen kanssaan ja hän on muuttanut Brasiliasta tänne ja ei ole osannut silloin puhua espanjaa. Hän kannusti minua, että opin kyllä ja antoi hyviä neuvoja. Lupasi jopa, että voisi viedä minut tutustumaan museoihin ja nähtävyyksiin jonakin viikonloppuna. Hän siis asuu viikot täällä ja viikonloput asunnossaan Madridissa.
Vanhin poika lähtee kouluun puoli yhdeksältä ja hänen valmistaminen on yhtä tappelua. ”Ei ole nälkä, käy mahaan, käy päähän.. Miksi pitää mennä? En pue vaatteita…” Loman jäljiltä kaikki on vähän sekaisin ja siksi emme meinanneet löytää koulupukua ja pienempien päiväkoti pukuja. Sillä aikaa kun äiti/isä vie vanhimman kouluun, minä olen kotona ja puen pienimmille päiväkoti puvut yhdessä kodinhoitajan kanssa. Se ei ole helppoa, kaukana siitä; niitä on kolme alle kolmevuotiasta ja he ovat nopeita sekä vihaavat yli kaiken pukemista ja riisumista.
Päivän opiskelin espanjaa kotona. Ensi kuussa menen espanjan tunneille. Ilta on taas yhtä menoa ja melskettä. Lapset kylvetettiin, mikä oli yllättävän helppoa. Kaikki on yhtä aikaa ammeessa ja pesevät itse itsensä pienellä avustuksella, sitten liukuhihna meiningillä yksi kerrallaan pois ja vaatteet päälle. Illalla perheen isä tuli kotiin. Syöminen oli yhtä kaaosta. En edes tajua miksi nälättömille lapsille pitää väkisin kahdeksalta illalla syöttää ruokaa? Meinaan siis lämmintä ruokaa. Tänään kalaa ja kroketteja, jonka jälkeen vielä jogurttia.
Melkein koko päivän satoi vettä ja yöllä myös. Illalla olin aivan poikki ja nukahdin jo puoli kymmenen aikaan. Kaikki uusi vaatii vielä totuttelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti