Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

torstai 21. maaliskuuta 2013

Dia 1

En tiedä mistä aloittaisin kertomaan, tässä nimittäin on vierähtänyt jo pari päivää kun olen ollut Espanjassa. Tietokoneelle en ole päässyt vasta kun tänään, koska perheen isä (lentokapteeni) oli pitemmällä työreissulla ja palasi vasta tänään kotiin. Hän laittoi wlanin tänään tietokoneeseeni.

Olin perillä perheen luona maanantaina noin kahdelta paikallista aikaa. Lennot sujuivat hyvin, vaikka Helsinki-Kööpenhamina lento lähti myöhässä (jotain nestettä oli jostain jarrusta tippunut ja minähän en erityisemmin välitä lentämisestä, joten tämä sai minut jännittämään yhä enemmän koko matkaa) mutta ehdin kuitenkin Kööpenhamina-Madrid lennolle. Madridin lentokenttä on iso, joten kun astuin koneesta ulos, olin aivan hukassa siitä minne piti mennä. Kaksi mukavaa suomalaismiestä kuitenkin puhuin sen verran kovaan ääneen huomatessaan minun paniikin että lopulta löysin matkatavarahihnoille. Sitten oli se kaikista jännittävin hetki edessä: perheen tapaaminen. Heti uloskäynnin luona odottivat perheen äiti ja vanhin poika(6v). Poika ei oikein uskaltanut mitään puhua mutta oli kuulemma innoissaan koko päivän odottanut minua. Lentokentältä matka kotiin kesti noin tunnin mutta ei kyllä käynyt aika pitkäksi kun katteli näitä maisemia. Aivan upeita vuoria joka puolella!

Kotona odotti sekä muut lapset ja koirat mutta myös sukulaisia, koska juhlittiin jotain pyhimystä (en muista enää nimeä). Kaksoset ja nuorin poika, perheen äidin äiti sekä isä ja isän uusi vaimo (kyllä ja mietin että miten ihmeessä ukin uusi ja vanha vaimo voivat olla melkein ylimpiä ystäviä) äidin sisko ja sen mies sekä heidän kaksi poikaa. (Melko nyrpeää porukkaa, huomasi etteivät pitäneet minun läsnäolosta. Enkä muutenkaan saanut oikein hyvää kuvaa äidin siskosta hän nimittäin ihan kunnolla löi lastaan kun tämä ei suostunut siivoamaan leikkihuonetta.) Ukin uusi vaimo oli kuitenkin oikein ystävällinen ja antoi puhelinnumeronsa että voin soittaa kun olen Madridin keskustassa ja jos tarvitsen apua.

Lapset söivät ensin päivällisen ja sitten aikuiset. Minä söin vähän kunnes pakenin oman huoneeseen vedoten matka väsymykseeni ja päänsärkyyn. Heräsin nimittäin maanantai aamuna neljältä ja la-su yön matkustin junassa. Kahden huonosti nukutun yön jälkeen nukahdin heti mennessäni päiväunille, vaikka viereisessä leikkihuoneessa riehu ja huusi kuusi poikaa sekä aikuiset espanjalaiseen tapaan juttelivat kovaäänisesti olohuoneessa. Kun heräsin ja menin keittiöön juodakseni vettä (kloori vettä= ei vettä) niin alkoi ukin vaimo heti hoivaaman minua ja laski vettä lasiini ja samalla kertoi kuinka Madridin hanavesi on parempaa kuin lähdevesi (Anteeks mitä??). Kloorilta maistuva vesi on kaukana meidän raikkaasta hanavedestä! 


Jos joku niin lasten nukkumaan meno täällä sujuu; yhdeksältä kaikki on sängyssä, valot sammutetaan, sanotaan hyvää yötä ja ovi laitetaan kiinni. Lapset nukahtavat itsekseen eikä huoneesta kuulu inahdustakaan yhdeksän jälkeen. Se on muuten tosi ihanaa kun nuo koirat haukkuu keskellä yötä vähän väliä jollekin turhalle.

Talo ja kylä

Talo on iso. Täällä on viisi makuuhuonetta, kaksi olohuone ja ruokailuhuonetta, leikkihuone, keittiö, eteinen, työhuone, neljä vessaa, autotalli, kodinhoitohuone, uima-allas ja iso takapiha. Talon koosta kertoo jo se, ettei minun huoneeseen riitä wlan yhteys kun työhuone on aivan talon toisessa päässä. Minun huone on mukavan kokoinen. Isot ikkunat ja paljon kaappi tilaa sekä ihana sänky. Kylpyhuone, joka on minun ja vieraiden käytössä, on vieressä.

Kylä on isompi kuin kotikaupunkini, jota sentään sanotaan kaupungiksi, vaikka se reilusti pienempi onkin. Täällä on noin 12000 asukasta. Paljon kauppoja, baareja, ravintoloita ja elokuvateatteri, kirjasto, melko iso hotelli jne. Kovin hyvin en vielä ole ehtinyt paikkaan tutustua. Sekä ihanat maisemat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti