Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Perhe ja minun normaalipäivä

Lapset

C: (Melkein seitsemänvuotias)
Pakko kirjoittaa ihan ensimmäiseksi että hän tykkää hirveästi angry birdsistä. Kun kerroin sen olevan Suomesta kaikki oli ihan mykistyneitä ja ihmettelivät oliko tuo totta. Hän rakastaa tehdä palapelejä ja erilaisia temppuja, koko ajan pitäisi olla auttamassa käsillä kävelyssä ja sellaisessa. Harrastaa judoa. Innostuu helposti uusista asioista. Huolehtii, mutta myös tappelee pikkuveljiensä kanssa jatkuvasti. Osaa jo lukea, kirjoittaa, laskea yhteen ja miinus laskuja sekä jonkun verran englantia (Suomessa kolmos-nelosluokkalaisten tasolla englannissa). Syö huonosti. Ja tietty se kouluun lähtö on aina yhtä tylsää.

Kaksoset (Melkein kolme vuotta)
B: Itkupilli. Itkee liian usein joka asiasta. Mutta iloisena hän on aivan ihanan valloittava. Hellä ja avulias. Tykkää hoitaa vauvaansa. Kärsii ihan selvästi eroahdistuksesta.

R: Ei päästä tuntemattomia heti lähelle, mutta kun häneen pääsee tutustumaan on hän aivan ihana. Ei saisi sanoa että tykkää yhdestä lapsesta eniten mutta R on ehdottomasti minun suosikkini. Tottelee hyvin ja hymyilee paljon. Rakastaa raketti lelujaan sekä kahta nalle pehmoleluaan.

I: (Melkein kaksivuotta)
Pienin, mutta pippurisin. Macho ja tulinen. Hymy on aivan valloittava, mutta kuten äitinsä sanoo, itkiessään on kyllä melko ruman näköinen kun naama vääntyy. Hevos- ja ritaripoika. Kaikki muutkin ovat kyllä ritarien perään. Matkii isoveljiään kaikessa. Rakastaa palloja ja onkin jo tosi hyvä potkaisemaan, varmaan tuleva jalkapalloilija. Syö tosi hyvin ja voimaa on tosi paljon. Olen nimittäin saanut pari mustelmaa miekoista. Hänellä on ei-vaihde menossa. Ei puhu vielä kuin sanoja.

Kaikki neljä tykkäävät ritari saduista, urheilusta tietysti siitä jalkapallosta eniten ja miekoista, joilla pitäisi koko ajan olla taistelemassa. Lapset katsovat aika paljon televisiota. Varmaan jonkun kolme tai neljä tuntia, esim. jos ulkona sataa vettä.

Vanhemmat

Äiti sanoo pitävänsä kuria. Ottavansa mallia muun muassa Supernannysta. Hän usein onkin tiukka, mutta yleensä loppua kohden luovuttaa ja antaa asian olla. Aina ystävällinen ja hassuttelee lasten kanssa. Tykkää kesästä, muttei talvesta ja sateesta. Kotoisin pohjoisespanjasta.

Isä suuttuu vain kun tilanne on jo äärimmäinen. Kun täällä suututaan (lapset eivät siis tottele) se on yleensä lyönti takapuoleen tai päähän. Tykkää talvesta ja sateesta, mutta myös kesästä.

Tämä nyt vaan on tulosta lyhyeltä ajalta minkä täällä olen ollut ja seurannut.


Minun normaalipäivä

Herätys on puoli kahdeksalta. Teen nopsasti aamutoimet ja syön. Sen jälkeen odotan, että lapset heräävät ja valvon (autan) heidän syömistään. Eniten menee aikaa pienimpiin, mutta vanhinta pitää hoputtaa syömisessä ja pukemisessa, koska hänen pitää olla puoli yhdeksältä valmis kouluun. Sitten alkaa se mitä eniten vihaan: lasten vaatteiden vaihto. Yleensä he tällöin katsovat telkkaria ja monen harhautusten avulla olemme yhdeksän aikaan valmiita. Sitten hiuksiin litra (liioiteltu) hajuvettä (en voi ymmärtää tätä) ja hiusten kampaus. Tarkistan reput. Takit päälle, lapset autoon ja hoitoon.

Noin puoli kymmeneltä minulla alkaa vapaa-aika. Ensikuun alusta se meneekin sitten Madridin keskustassa ja koulussa.

Varttia vaille viisi minun pitää olla kotona. Viiden aikoihin haetaan lapset. He syövät välipalan leikkihuoneessa (hedelmiä ja leipää). Sitten vaatteiden vaihto (paitsi perjantaisin), joka taas yleensä on yhtä tappelua. Niitten jälkeen vaan ollaan ja leikitään jos ei sada niin ollaan puistossa. Perjantai on poikkeus koska silloin on popcorneja ja katsotaan elokuva. Seitsemältä on kylpy joka toinen päivä. Muuten kahdeksan aikaan vaihdetaan vaatteet ja syödään illallinen. Sitten äiti tai isä vie lapset nukkumaan ja minun ansaittu vapaa-aika alkaa, mutta yleensä olen niin poikki että syön ja menen suoraan nukkumaan.

Ei tuo kuulosta paljolta, mutta kun ottaa huomioon että talossa on vilkas kuusivuotias ja kolme alle kolmevuotiasta se on paljon. Edellisen au pairin oli pitänyt tehdä aamupalat ja välipalat, mutta minun ei ainakaan vielä ole tarvinnut tehdä niitä, koska kodinhoitaja tekee ne. Pääsen siis sinänsä helpommalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti