Yhden yön jälkeen ollaan vihdoin mummin luona etelässä. Missä vaiheessa matkustamisesta on tullut näin työlästä? Ennen riitti kun nakkasi laukkuun muutamat vaatteet ja lähti. Nyt pakkaamiseen meni monta päivää ja tuntuu, että siltikin unohtui jotain. Vaikka tuskin mitään oleellista. Onneksi ylipäätään koko reissu toteutui. Oli sen verran paljon järjestelyjä ennen matkaa.
Matka alkoi, huonosti nukutun yön jälkeen, puoli seitsemältä aamulla. Viime yö oltiin mukavalla leirintäalueella, jossa olemme ennenkin usein yöpyneet. Lapset nauttivat hiekkarannasta, aalloista, eläimistä ja kavereista. Me muut auringosta. Tänään jatkettiin matkaa aamusta ja perillä oltiin iltapäivästä.
Mietin kyllä, että tässä oli jo reissua riittämiin. Korvat kaipaa hiljaisuutta ja silmät lepoa. On tuo seura sen verran vauhdikasta, vaikka myös niin mahtavaa ja antoisaa. Pohdin myös, että miten viime vuonna oli jotenkin helpompaa, tulin siihen tulokseen ettei meillä ollut koiraa mukana soppaa sekoittamassa ja matkakin taittui nopeampaa ilman asuntovaunua.
Täällä kuitenkin vihdoin ollaan; Turvallisesti perillä. Parhainta on nauttia sukulaisten seurasta pitkästä aikaa. Keskiviikkona juostaan kilpaa ja torstaina suuntaamme nenämme takaisin kohti pohjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti