Kohtuus kaikessa on vallan mainio motto. Minun pitää taas laskea itseäni takaisin maan pinnalle. Pohdiskelen liikaakin muita ihmisiä ja maapalloa. Totta kai niitä täytyy miettiä, mutta niin että se on hyväksi kaikkien elämälle.
Eilen pohdin asioita pyykinpesukoneen oston kannalta. Minä kun en millään osannut päättää voinko todella ostaa uutta konetta. Toisaalta joskus uuden pyykinpesukoneen ostaminen on järkevämpää pidemmällä tähtäimellä kuin vanhan. Olen kuitenkin jo suurimman osan tavaroista hankkinut kierrättämisen kautta.
Sitten kun ne A:t ja plussat merkkaa niin paljon. Saatuani koneen ostettua, mietin oliko se nyt järkevää ja mitä sitten kun muutan. Mihin sen sitten pukkaan? Jos se ei sovikaan uuteen asuntoon. Voiko yksin asuva ylipäätään hankkia pesukonetta? Se kun ei ole kovin taloudellista tai ekologista. Tehty mikä tehty ja jos nyt edes hetken miettisin itseäni. Ostin sellaisen koneen mistä pidän ja mitä käytän. Muita vaihtoehtoja ei nyt ollut. Kiitos vielä kotiväelle avusta.
Tiedän tiedon lisäävän tuskaa. Varsinkin jos vähänkin välittää asioista. Erityisesti kun välittää muista ihmisistä, eläimistä, maapallosta ja heidän hyvinvoinnistaan. Moni tavallinen tallaaja pyörii nykyään liika omissa asioissaan ja välittää vaan omasta navastaan. Minä taas olen yksi niistä joka välittää muiden navoista, mutta unohtaa omansa. Tai niin ne väittävät. Oman navan muistaa vasta silloin, kun sen melkein menettää. Näissä asioissa pitäisi löytää se kuuluisa kultainen keskitie. Meidän tiet on vaan aika soraisia näin kesällä tietöiden aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti