Muistan vieläkin sen hetken kun kerran istuimme ruokapöydässä äitini ja veljeni kanssa. En muista tarkkaan mistä keskustelimme mutta todennäköisesti jälkiruuista ja sitä kautta liivatteesta. Muistan sen järkytyksen kun tajusin, ettei veljeni vitsaile sanoessaan liivatteen olevan sian nahasta valmistettua.
Sian luita, vasikoiden vatsoja, nahkaa, jänteitä ja suolia. Sitä on liivatteet eli gelatiini. Ne valmistetaan teurasjätettä pitkään keittämällä. Liivatteen avulla saadaan hyytelömäinen rakenne herkkuihin (karkit, leivokset, tuorejuustot) ja jos jonkinmoiseen jokapäiväiseen tuotteeseen jopa jogurttiin. Tästä teurasjätteestä valmistetusta aineesta on kuitenkin helppo kieltäytyä, kun sen olemassa olon tiedostaa.
Minä olen vältellyt liivate liuskoja heti ymmärtäessäni niiden sisällön. Liivate sanan sisältäviä tuotteita olen myös vältellyt. Voin fyysisesti pahoin ajatellessani liivatetta sisältävää ruokaa. Silti en ole kaikissa tuotteissa huomioinut tätä tarkasti ennen kuin aloitin vegetaristina. Nyt en voisi kuvitellakaan pistäväni jotain niin kuvottavaa suuhuni tai päähäni. Nimittäin kosmetiikka ja hygienia tuotteetkin sisältävät monia eläinperäisiä aineita. (Collagen, elastin, gelatin ym.) Puhumattakaan lääkkeistä. Lääkkeissä järki menee kuitenkin edelle, jos kyse on hengenvaarasta.
Minkä vuoksi ylipäätään ruoassa pitää käyttää aineita, jotta se näyttäisi paremmalta? Esimerkiksi lohen lihasta saadaan punertava kun sille syötetään väriainetta! Me emme tarvitse ulkonäön tai koostumuksen vuoksi kehiteltyjä lisäaine sotkuja. Mitä luonnolisempi sen parempi. Kun tarkemmin miettii, mitä kaikkea soopaa suuhumme pistämme, sitä vähemmän niitä haluttaa ostaa. Mielummin suosin mökin perunamaata ja lähellä tuotettuja puhtaita raaka-aineita.
Sekin on vaan valitettava tosi asia että nykyajan lapset (jopa minä) ovat kasvaneet lisäaineiden keskellä. Tuotteet ja raaka-aineet sotketaan keskenään, jolloin niitä yksitellen maistaessa ei nykyajan lapset osaa arvostaa puhdasta ruokaa. Kaikki kun on maistunut samalle, varsinkin kouluruokailussa ja mahdollisesti kotona einesruoissa. Pannulle päätyy aina se sama jauheliha tai valmiiksi maustettu broilerisuikale.
Muistan kun luin lehtiartikkelin eräästä laulajasta, joka pohti samantapaisia asioita. Hän totesi hyvin, ettei halua elimistöönsä turhia "myrkkyjä", joita elimistö ei luonnollisessa ympäristössäkään saisi. Esimerkiksi sokeri aiheuttaa elimistössä tulehdusta, eikä se ole ollenkaan tarpeellinen elimistölle. Kun ymmärtää tuotteen alkuperän (lukee ainesosat) voi miettiä haluaako sellaista itseensä.
Totta kai halu ohjaa paljolti mieltä ja syömiskäyttäytymistä. Sen vuoksi olisi hyvä pysähtyä sen tunteen eteen ja miettiä todella tunteen toteuttamisen välttämättömyyttä. Rikkoa se ajatus ja ruoka-aine palasiksi. Ruoan ollessa puhdasta, monipuolista ja riittävää kohentuu fyysinen ja psyykkinen olo silmissä pistävästi. Ihminen on oppija, myös huonoista tavoista voi oppia eroon. Ruoka on ravintoa, sen tehtävänä on tyydyttää nälkä ja pitää meidät hyvinvoivina. Se ei ole nautintoaine, kuten media on opettanut. Meillä on vain yksi keho ja yksi elämä. Miksemme pitäisi siitä parasta mahdollista huolta?
P.s. Tarkkailkaa pakkausselosteita. Niistä löytyy yllättäviä ainesosia, joita emme lainkaan tarvisi eikä myöskään tuote. Välttäkää ainakin liivatetta/ gelatiinia, pepsiinia ja renniinia ym. lisäaineita eläinten hyväksi. Kattavaa lisätietoa löytyy: http://animalia.fi/muu-kuluttaminen/elainperaiset-lisaaineet/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti