Kirja, joka saa pohtimaan mikä elämässä on oleellista ja mikä epäoleellista. Kirja, jota lukemalla saavuttaa koko ajan levollisemman olon. Kuitenkin herättäen ajatuksia lukumatkan ajan. Kirja on tarina, joka on täynnä parhaita viisauksia. Se kertoo Paulo Coelhon pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan. Tämä oli toinen kerta kun luin kirjan ja pidän siitä koko ajan enemmän. Se on henkinen, hauska, yliluonnollinen, koskettava, ja täynnä oivalluksia. Lisäsin pari lainausta kirjasta, jotka koskettivat minua eniten.
"Aika ei etene aina samaa vauhtia. Me itse määräämme miten nopeasti aika kulkee."
"Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta. Unelmat ovat sielun ravintoa
niin kuin ruoka on ruumiin ravintoa."
"Ensimmäinen merkki siitä, että
tapamme unelmiamme, on ajanpuute. Kiireisimmät ihmiset ovat aina
ehtineet tehdä kaikkea. Ne jotka eivät tee mitään ovat jatkuvasti
väsyneitä eivätkä tee sitä vähääkään, mikä heidän pitäisi tehdä, vaan
valittavat yhtenään, että päivä ei riitä. Todellisuudessa he pelkäävät
käydä hyvään taisteluun. Toinen merkki unelmiemme kuolemasta on se, että
pelaamme varman päälle. Koska emme halua nähdä elämää suurena elämisen
arvoisena seikkailuna, alamme pitää itseämme järkevinä,
oikeudenmukaisina ja korrekteina pyytäessämme siltä niin vähän. Kolmas
ja viimeinen merkki unelmien kuolemisesta on rauha. Elämä muuttuu
raukeaksi sunnuntai-iltapäiväksi, joka ei pyydä meiltä liikoja eikä
vaadi enempää kuin haluamme antaa."
"Kreikan kielessä on kolme rakkautta merkitsevää sanaa: eros, filos ja apage." Kun lukee kirjan selviää mitä ne tarkoittavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti