Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Viikonlopusta


Perjantaista ei sanottavaa. Lauantaina lähdimme pikareissulle Ouluun. Tapasin ystäviäni pitkästä aikaa. Myös terkkariksi opiskeleva ystäväni tuli keskustaan meitä vastaan ja lähdimme siitä hänen luo citybussilla. Oli tosi mukava bussikuski kun alkoi juttelemaan minulle kesken matkan koirasta, positiivinen yllätys. Ihana ystäväni oli tehnyt minulle makaronilaatikkoa ja jälkiruoaksi sain pitkästä aikaa jäätelöä. Viihdyin hänen luonaan pitkään ja illansuussa lähdin toisen ystäväni luo linja-autolla. Siellä olin jo ihan poikki koko päivästä ja matkapahoinvointiestolääkkeellä oli osansa väsymykseen.

Puhumalla paransimme maailmaa ja seuraavana aamuna heräsimme auringon paistaessa pakkasessa. Rentouduimme ja katsoimme Serranon perhettä aamun. Aika pian lähdimme jo keskustaan ja päätimme hakea subit. Erittäin ärsyttävä työntekijä teki kahden asiakkaan subia samaan aikaan, joten minä joka olin ensin, sain ruokani varmaan 15 minuuttia hitaammin. Ymmärtäisin jos olisi jonossa ihmisiä, mutta kun ei ollut ketään. Ei tuolleen toimita missään muussakaan subwayssa! Sen jälkeen löysin matkaseurani ja lähdimme Kempeleen kautta ajamaan kotiin.

Pikareissuun mahtui myös kimppuun hyökännyt koira. Ei onneksi ehtinyt tulla vahinkoa. Ilma ei oikein suosinut, lauantaina satoi lunta/räntää ja sunnuntaina tuuli ja oli pakkasta. Aurinko onneksi näyttäytyi sunnuntaina. Matka taittui mukavassa seurassa nopeasti, Kiitos kun saimme kuokkia seuraanne! sekä Kiitos ystäväni kun saimme vierailla luonanne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti