Hiekkakasa

Se on ulkona, sisällä ja omilla harteilla. Pyöräilen teillä, jotka ovat kuin sorakasa, käytän koiran ulkona kissanhiekkalaatikossa ja olen huolehtinut ihan liian paljon tämän viikon aikana ihan typeristäkin asioista. Ei vaan ole ollut mikään paras viikko. Tänään on tuullut 20ms ja vastatuuleen pyöräillessä jyrkässä alamäessä ei polkematta liikahtanut mihinkään korkeintaan taaksepäin. Takaisin tullessa oli jyrkkä ylämäki mikä melkein meni polkematta! Puut heiluvat niin että ne varmasti kohta kaatuvat. Roskia olen saanut silmistä ottaa pois useamman. Talon ovessa lukee: varokaa putoavia tiiliä. Pitäisiköhän olla huolissaan. Onneksi huomenna vaihdan hetkeksi maisemaa.

Alan tympääntymään noihin opettajiin, joilla ei kiinnosta meidän oppiminen vaan taatusti haaveilevat vain kesälomasta mökillään. JA miksi nämä ihmiset ei osaa hymyillä? Onko se liikaa vaadittu että kaupankassa tervehtisi tai naapuri toivottaisi hyvää huomenta. Ei täällä näytä kuuluvan tapoihin. Toki löytyy poikkeuksia ja huom tämä on taas kärjistettyä, mutta minua vaan ottaa niin päähän ihmisten epäkohteliaisuus ja epäystävällisyys. Jos ette pidä siitä mitä teette niin miksi sitten teette sitä?

Onneksi on niitä poikkeuksia. Ihania opettajia, jotka ovat juuri meitä varten ja aina valmiita auttamaan. Hymyilevät ja nauravat. Luennoillakin jää jotain mieleen kun ei tarvitse miettiä, että mitähän tuo nyt seuraavaksi keksii, josko vaikka yllätystentin. Minun oppimiseen on aina vaikuttanut opettaja. Jos on ollut huono opettaja, on taatusti huonompi numerokin. Se vaan vie innon oppia. 

Kaiken keskellä, kun eilen makasin sohvalla ja mietin näitä asioita vihoissani, niin pyysi koira lupaa hypätä sohvalle. Annoin luvan ja luulin sen menevän jalkopäähän, mutta se tulikin viereeni ja nosti tassun käteni päälle pyytäen päästä syliin nukkumaan. Silloin alkoi aurinko paistaa minullekin. 

 

Olen nyt viikon metsästänyt sitä motivaatiota. Välillä olen nähnyt siitä vilahduksen, mutta äkkiä se on karannut paremmille teille. Jotenkin vaan kaikki muu vetää puoleensa kuin tuo yli 800 sivuinen sisätauti-kirurgian kirja. Sen lukeminenkin on raskasta. Kirjaimellisesti! Se painaa niin paljon. Itse asia on kyllä mielenkiintoista. 

Eilen meillä oli kauan jännitetyt hoitoelvytyksen harjoitukset ja vaikka paniikki oli suuri tunnin alussa, oli se lopussa jo mukavaa sekä aivan mahtava oppimistilaisuus. Hoitoelvytys tarkoittaa sairaalassa tapahtuvaa ammattilaisten antamaa elvytystä. Meidän täytyy osata tulkita EKG:tä joka kertoo sydämen sähköisestä toiminnasta. Hoitoelvytys: 30 painallusta (mielellään kaksi painelijaa, jotka vuorottelevat, jotta painelun laatu säilyy) ja 2 puhallusta (me teimme ventilointimaskilla), suoniyhteyden avaus ja lääkkeen anto, defibrillaattorin käyttö (mikäli potilaalla on rytmihäiriö) ja lisäksi paikalla on ns. johtaja joka seuraa tilannetta ja kirjaa sekä antaa ohjeita.

www.laerdal.com

Meillä oli tosi hyvä ryhmä mikä aina tekee tilanteesta paljon helpomman. Jouduin ensimmäisten joukossa elvyttämään ja melkein käsi täristen sain lääkkeet annettua ja vielä melko oikeina aikoina. Toisessa harjoituksessa olin sitten johtajana, joka oli todella haastavaa ja alussa olin ihan hukassa. Piti seurata lääkkeenantoa ja antaa sinne neuvoja, laskea elvytyssyklejä ja kertoa milloin on aika analysoida rytmi. Loppua kohden olin jo kartalla ja neuvonanto ja kirjaaminen sujuivat. Olen siis tyytyväinen suoriutumiseeni. 

Ei se onneksi ole niin juoksemista kuin luullaan vaan rauhallinen toiminta on tärkeää.
kuva: www.pshp.fi

Jokaisen on hyvä kerrata ”maallikko” elvytyksen kaavio, koska jokainen voi pelastaa ihmishengen osatessaan antaa oikeaa ensiapua. Elvytyksestä lisää seuraavassa postauksessa. Pyydän että jokainen lukisi ohjeet.