"Elämässä on hyväksyttävä se, ettei tiedä minne on menossa."
Miksi elää elämää sitten kun, kun kaikki on tässä ja nyt? Aivan sama mikä elämäntilanne on, koska elämä jatkuu joka tapauksessa koko ajan. Palapelin palaset eivät koskaan lopu. Elämää ei voi rakentaa valmiiksi, mutta pikkuhiljaa palapeli kasvaa ja muuttuu; siitä tulee tarina, oma tarina.
Elämässä epäonnistumiset ei haittaa kun muistaa palata tavoitteisiin. Alamäkiä tulee, mutta niitä seuraa myös ylämäet. Aikansa saa surra ja sitten pitää jatkaa, niin kuin mummi sanoo. Uskon myös siihen, ettei ihmisen tarvitse kantaa murheita, Jumala kantaa ne meidän puolesta.
Haluaisin oppia yhä enemmän elämään hetken kerrallaan. Hyväksymään elämäni ja valintani. Espinosan kirjan oivallus: menneisyyden minän päätösten hyväksymisestä, on minusta todella tärkeä asia, joka kaikkien pitäisi muistaa.
Mutta minusta kaikkein tärkeintä on nähdä mahdollisuudet joka asiassa. Positiivisuus on elämän suola. Haluan voimia itselleni ja voimasydän ystävälle jatkaa taistelua. En aio luovuttaa enkä anna voimasydän ystävänkään luovuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti