Minä olen sateen ystävä. Sen tietää varmaan kaikki, jotka blogia lukevat. Tänään kun tummat pilvet täyttivät lämpimässä ilmassa taivaan, en voinut muuta kuin hykerrellä pienestä onnesta. Silti perisuomalaiseen tapaan myötäilin naapurin valituksia tulevasta sateesta. Sitten kun satoi nauroin mielessäni vastaantulevien nyrpeille naamoille, vaikka yritin myötäillä heidän tunteitaan ja olla hymyilemättä. Eihän sitä suomalainen halua erottua joukosta.
Viime vuoden loppukesän sateinen kohokohta oli, kun tulin ystäväni veljen valasta kotiin läpimärkänä sateesta. Oi sitä tunnetta. Varsinkin kun sai vaihtaa märät vaatteet kuiviin ja kääriytyä vilttiin. Myönnän silti että sateellakin on aikansa ja paikkansa. Ei se aina ole yhtä mukavaa. Eikä varsinkaan koiranomistajan arjessa. Ei voisi vähempää kiinnostaa pestä nuita rapaisia tassuja kolme kertaa päivässä. Sitä paitsi aina uloslähtiessä saan tylsistyneitä mulkaisuja innostuneeseen houkutuksiini ulos menosta.
Tietysti sitä toivoo hyviä ilmoja kesälle, mutta voi sitä silti nauttiakin sateesta. Sehän on vain pukeutumiskysymys. Sateella on sitä paitsi ihana kuunnella sen ropinaa, tietysti sisällä ja suojassa sekä mielellään hyvän kirjan kanssa. Asuntovaunussa se on suorastaan elämys; kesäsade ja lintujenlaulu.
Sateita on lisäksi monenlaisia. On kylmäsade, harmaasade, lämminsade, kesäsade, syyssade jne. Vain mielikuvitus on rajana siinä, miten näet sateen ja annatko sen pilata päiväsi. Sateen jälkeen luonto on kauneimmillaan. Avaa siis silmäsi ja katso ympärille!
-kuvat lainattuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti