Kesytetty kaaos

Muutto on onnellisesti (taas kerran) ohi. Laskeskelin että taisi olla kahdeksas kerta, kun minä ja tavarani vaihdamme osoitetta. Maanantaina siivosin uuden asunnon ja pakkasin vanhassa tavaroita. Eilen kannettiin tavarat uuteen asuntoon ja siivosin vanhan asunnon. Eilen sain jo illasta kaiken paikoilleen, mutta tänään sain viimeisetkin kaapit järjestykseen.  Toivon mukaan ei tee vähään aikaan mieli järjestää yhtään mitään. 

”Vanhastaan meille on opetettu säästämistä, kiltteyttä, ahkeruutta, nöyryyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta, mutta samaan aikaan meitä on kannustettu ostamaan, kuluttamaan, rakentamaan identiteettiä tavaroiden avulla ja haluamaan aina vain enemmän ja lisää. Olemme saaneet edellisiltä sukupolvilta hyvin ristiriitaisia malleja, esimerkkejä ja vaatimuksia, jotka köyhyys ja uskonto suurelta osin sanelivat. Vaikka maailma on muuttunut, vanhat opit ovat juurtuneet syvälle.” Näin kirjoittaa Anne te Velde-Luoma kirjassaan Kaaoksen kesyttäjä. 

Suomalaisessa kodissa on noin 10 000 tavaraa, joista 70 prosenttia jää käyttämättä. Olemme sopeutuneet selviämään niukkuudesta, mutta nykyajan ylenpalttisuus näkyy muun muassa lihavuutena. Varaudutaan luontaisesti pahan päivän varalle syömällä sokeria ja rasvaa, vaikka energiatarve on jo tyydytetty. Haetaan turvaa. Tämä saa meidät keräämään, varastoimaan, haalimaan ja tallentamaan kaikkea muutakin kuin ruokaa. Olemme vain parin sukupolven päässä niistä, jotka kokivat nälkää ja puutetta ja täten kasvattivat meidät säästämään pahan päivän varalle. Samaan aikaan vielä eettisyys ja ekologisuus ovat alkaneet ohjata ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Valtio velvoittaa kuitenkin kuluttamaan, sillä vain siten säilytämme työpaikat, maksamme eläkkeet ja takaamme lapsille tulevaisuuden. Vastuu oikeasta valinnasta on raskas. 

”Maailma on täynnä asioita, joista voi nauttia ilman tavaravuoren kertymistä.”

Yhteiskunnan murros, köyhyyden ja puutteen ankarat opit ja kokemukset, nopea vaurastuminen, ihmisen biologiset taipumukset, kulutusyhteiskunnan vaatimukset ja uusien esimerkkien puute ovat syitä siihen miksi asunnot pursuavat tavaraa. Aikapula tuntuu jatkuvana kiireenä ja tekemättömät työt vaivaavat mieltä. Yritämme selviytyä uuden tulvasta, ylenpalttisuus on yllättänyt meidät kaikki. Mainokset hallitsevat yllättävän paljon elämäämme.

Työ vie suuren osan ajastamme ja elämästämme. Sen vastapainoksi ostetaan lisää tavaroita korvataksemme menetetyn vapaa-ajan. Tavarat luovat identiteetin, ne lohduttavat ja tuovat elämään merkitystä ja sisältöä. Tutkimusten mukaan tavaran hankkimisesta saatu mielihyvä kestää korkeintaan noin kuusi viikkoa. Sitten täytyy hankkia jo uutta. 

Kun on vasta muuttanut ja kantanut tavaraa niin, että hartiat ovat aivan jumissa ja jalat mustelmilla, ei tee vähääkään mieli ostaa mitään ylimääräistä. Muutossa tulee aina karsittua tavaraa pois tai ainakin lajiteltua järkevämmin. Helpompaa olisi selvitä vähemmällä tavaralla. Myönnän omistavani jos jonkinmoista turhaa tavaraa. Paljosta olen myös luopunut ja laittanut tavaraa kiertoon. Se on vaan niin kummallista että tavaroihin kehittyy tunneside. Hyväksi keinoksi olen kokenut sen, että ottaa turhasta, mutta rakkaasta tavarasta kuvan ja luopuu siitä sitten. Näin se säilyy muistoissa, muttei vie kaappitilaa. 

Luin Kaaoksen kesyttäjä –kirjan ennen muuttoa ja sain sen avulla käytyä kodin joka nurkan läpi ja järjesteltyä tavarat järkevästi. Kirja herättää myös miettimään muutenkin omaa elämää. Kirjasta löytyy muita upeita vinkkejä kuten apua tavaroiden raivaamiseen, paperien ja sähköisten dokumenttien järjestykseen, muistin keventämiseen ja päätöksentekoon sekä valinnanmahdollisuuksien rajaamiseen.