Pidän hyvästä stressistä. Minusta on ihana pakottaa itseni aikataulun mukaiseen lukemiseen tai tehtävän tekemiseen, joka päätyy tenttiin tai tehtävän palautukseen. Siinä on selkeä välitavoite, tavoite ja päämäärä. Päämäärä ei ole tentin tekeminen vaan opittu tieto. Tavoite on tentin tekeminen ja välitavoite lukeminen.
Tentin jälkeen on ihanan vapauttava olo. Uurastus on ohi ja olen entistä rikkaampi kaikesta opitusta. Lisäksi olen askeleen lähempänä valmistumista. Myös tiedonhalu kasvaa mitä enemmän oppii. (Välillä se kyllä kieltämättä tuskastuttaa.)
Oppimista ei kuitenkaan tue se, jos on liikaa opittavaa ja liian vähän aikaa sekä, valitettavasti, huono opetussisältö. Asioihin ei ehdi paneutua ja tieto jää pinnalliseksi pänttäämiseksi, jolloin tentin jälkeen päntätty tieto haihtuu savuna ilmaan. Tämä on hyvin valitettava tilanne meidän koulussa nykyisin. Minusta on hyvä, että oppimisen vastuu on siirretty opiskelijalle itselleen, mutta jos siihen ei anneta työkaluja eikä oppilailta vaadita mitään, ei siitä myöskään tule toivottuja tuloksia (En tarkoita arvosanoja.) ainakaan kaikilla. Se taas lisää eriarvoisuutta oppilaiden kesken. Jotkut on ns. vapaamatkustajia.
Erityisesti meidän alalla käytäntö ja asiantuntijoiden arvokas tieto on pohja oppimiselle siinä missä kirjallisuuden lukeminenkin. Pelkällä kirjallisuudella ja ryhmäoppimisella jää asiantuntijoiden arvokas hiljainen tieto pois. Tällöin asioista on vaikea saada kasaan kokonaisvaltaista ymmärrystä. Jokainen on myös erilainen oppija. Toiset taas voi olla muun elämän kuormittavuuden vuoksi hälläväliä -asenteella opiskelemassa. Millaisia ammattilaisia heistä syntyy?
Opetustason lasku ei ole opettajista kiinni vaan kyllä ne ongelmat ovat siellä ylemmällä taholla. Toisaalta tätäkin asiaa hallitsee raha tai pikemminkin sen puute. En tiedä mikä tilanne muilla aloilla on, mutta meillä koulutus on kyllä tosi huonolla tasolla, enkä kyllä voisi suositella kellekään kouluamme. Ehkä myös opetussuunnitelman muutoksilla on vaikutuksensa. Me olemme saaneet usein kuulla: "Tätä nyt kokeillaan ensimmäistä kertaa" ja se kyllä näkyy.
On niitä hyviäkin puolia. Viime aikoina on vaan turhauttanut tämä meidän oppilaiden väheksyntä. Sanonpahan vaan että meissä ja tulevissa sukupolvissa on se tulevaisuus. Kannattaisikohan siihen panostaa? Palautetta on kyllä annettu.
Eilen illalla pyöräillessä kotiin tentin jälkeen, oli ihana taas (monen lukupäivän jälkeen) pysähtyä huomaamaan, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu ja olemaan läsnä siinä hetkessä. Huonosta stressistä en pidä. Sitä en osaa hallita, vaan se hallitsee liikaa minua. Olen huolehtija. Toisaalta pienissä asioissa osaan ottaa rennosti ja etsiä asioiden positiivisia puolia. Huomaan myös oppivani huonosta stressistä pikku hiljaa eroon. Hyvästä stressistä pidän silti kiinni. Siitä saa niin paljon positiivista energiaa!
Nyt siis kahden tentin jälkeen alkaa valmistautuminen kolmanteen, mutta sitä ennen täytyy varmaan alkaa stressaamaan hääjärjestelyistä! Viikonloppuna juhlitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti